No heippa. Täs kevväises kuvas sentään muurahaiset touhuaa, kuten aina. Ihmettelin mitä hyö noist lepän lehdistä etsii, otin kuvanki, jotta voin myöhemminkin katsella ja kummastella.
Nii' se ukkoin kävi reissulla ja siit asti hää on iha kummallinen ollu, puhumaton on muutenki, mut nyt vast hää heittäytyi melkein sanattomaksi. Mie kyselin tiettysti juhlista ja matkasta, niihi hää vastaili yks totiseen tapaansa, mut sit alko ihan käyvä mahottomaks.Välil sannoo miul, <etten mie tykkää, et minnuu kuulustellaan...herrajjesta sentään, mie oon luullu, ett myö ollaan sammaa porukkaa...vaan luulo ei oo j.n.e. Häne tytärki kävi ja kysel kaikkii niiko tapana on, ukko vaan vastas kysymykseen :< en mie tiiä, taas uus kysymys:< en mie tiijä...sit alko minnuuki korpeemaan nii hiivatisti, ettei aikuinen ihminen mittään tiijä, ku hänelt kysytään. Mie olin joskus jollain kurssilla, ko siel painotettiin sitä asiaa; < ei saa sanoa: en tiedä,,,: vaan otan asiasta selvää....Tääl ei oo toivookaan sellasest. Mie ite otan asioista selvää, enkä jää tuppisuuksi jos kysytään tai miulle joku jottain juttelee. Erilaisiaha myö ollaan, mut miun mennee hermot tuppisuun ihmisen kans., ko ei voi kysellä, se on sit mukamas kuulustelemista, voi pieksut... Sit ko mie jottain neuvon, sit sanotaan ; älä lässytä...ggrrrhhhggg...Täs alkaa tuntee olonsa tarpeettomaksi, ei itelle mut ..
Miul käy hirveen raskaaks, jos läheiset ihmiset ovat välinpitämättömiä, tahallaan ilkeitä, hymyttömiä niiku ei missään asiassa olis mitään hymyilemisen aihetta , miulta iteltäkin alkaa naama näyttämään " nors....vit......nyt minnuu todellakin oikeesti vituttaa...mökiltäkin lähettiin niiku tuli perseen alla, mie en puhunu, olin kerranki hiljaa....Ja taas mie annan kohdella itteäni huonosti.....
Mukavaa elokuun aikaa itse kullekin, mie jaksan kyl hymyillä, ku se kuuluu tähän karjalaisakan luonteeseen.
Kuulehaa sie karjalaisakka, nyt mie sinnuu rutistan ja hallaan. Joskus nuo ukot on vaa sellasi harvasanasii. Koitahaa sie saaha se ukois haastamaan jotta mikä kenkä hänel puristaa.
VastaaPoistaNo kiitti halauksist, miun ukko on lajii; erittäin harvasanainen. niiku mie tykkään höpöttää, kai hää on kyllästynyt ko mie ain läpätän ja etenki ku hää ol pois mont päivää. En mie saa puristettua sanaakaan, hää sulkeutuu ku simpukka. Joskus ku hää on jottain etukätteen miul sanonu nii sit hää oikein harmittelee< ei ois pitäny siul sannoo mittään....oo siin sitte tyytyväinen. Voi hevon per....miult männöö oma ilonen itteni iha hukkaan, ku koitan toista " viihdyttää".
PoistaMiul ol tää exukko, joka kuol vuosia sitte, nii hää osas puhhuu ihmisten kans eikä ain väheksyny toisten tekemisiä, ties paljo asioita ja osas käyttäytyä ihmisiks.
Tää nyk. saattaa yks kaks laukasta toiselle ihmiselle ihan mitä suuhun juolahtaa. OOn mie monesti oikeen hävenny. Miul opetettiin kotona suht'koht hyvät käytöstavat, eikä kiroiltu eikä nimitelty.Tää saattaa sannoo jolleki tosi rumasti ja julmasti ja tää on ihan totta...enkä mie ennää kauaa tällast käytöst hyväksy...( kiroilemmaan oon oppinu enemmän etenki se v.....alkuinen sana, jota ukkoin ain käyttää9
Komppaan kosotätiä.. tsemppiä sinulle Anni:)
VastaaPoistaKiitti, tähän kirjotukseeni olis kyl lisättävääkin, mut pääpiirteet siin tuliki.
PoistaPittää kuitekin kehuakin; hää laittaa ruuat käyp kaupas...mut tuval mie jouvun kaik muut tekemään, enkä aina oikein jaksaisi, en mie sitä varten tuval mäne et siel teen enemmän ku kotona, haen saunapuut ja lämmitän saunan, sillo ku ukkoin on tuulella, ja istuu tupakilla ja mietiskelee ja sit hermostuu ku mie pyyvän tekemään. Apua hää ei tarjoo paitsi ku pyydän, sannoo välillä todella ilkeästi miulle...näin tällä kertaa...mut onneks mie ossaan sannoo vastaan, sana on kyllä hallussani ja sitä tulee paljon, ku alkuun pääsen.....
Mie kaaduin täs parina päivänä ku yht äkkii huimas, kysyin< näitkö ku kaaduin>... en >..hää ei ees kato minnuun päin, onnekseni ol pehmee paikka mihin tupsahdin...
tuo on niin tuttua myös meil,onkohan se noil ukkoloil olevinnaa joku helkatin etuoikeus vai mikä.mut periks ei anneta.
VastaaPoistaNiinpä, oikeetaan oon miettiny, kuinka erilaisia ukot on, meihin naisiin verraten. Ku töis käyvät ja palkan akalle tuo, heijän mielest se kai riittää, se o heijän elämä ja siihe ei kuulu akan paijaamist, meil ei ees kosketa, kaukaa kierretään ettei vaan tuu hipaisuakaan, vitsi et sekin ottaa päähän, tuntuu siltä ku ois iha ventovieras ihminen, jota kartellaan. Tykkäisin joskus vähän silitellä ja kaulailla...mut mut sekin halpa huvi on tyystin kadonnut tai oikeestaan sitä ei oo ollukaan. en oo saanu selvää mitä tää ihminen oikeesti on...lintu vai kala vai joku muu...enkä taija jaksaa enää ottaa selvääkään, miun loppuelämä kuluu ja täs omien vaivojen keskellä olis tarvis saada tukea, mut ei tartte ees unta nähä....Mut onneks tukea voi saada muualtakin, kun maksaa palkkaa...
VastaaPoista