Illan puolta ihmiset.
On miulki oikein juhlapuku, joka käy tietääkseni mihin juhlaan tahansa. Tämä on äitini kansallispuku, Kaukolan puku. Hän on hankkinut sen 1940-1950 luvulla, se on hänen päällään kuvissa vuonna 1951. Päänauhat ovat nuoren tytön, siis vaimo ihmisel pitäis olla pukuun kuuluva huntu päähine. Puku hieman muokattiin minulle , puseron helmaa pidennettiin samaten esliinan vyötärö osaan laitettiin jatke, hame prässättiin ja rintakoru hopeoitiin uudelleen. Ostin luonnon valkoiset sukat ja nuo töppöset? Olen käyttänyt pukua lapsenlapsen ristiäisissä ja ystävien syntymäpäivä juhlissa. Valitettavasti puku ei enää sovi päälleni, olen kasvanut siitä ulos!
Ensimmäinen lapsenlapseni Uudenkaupungin synnytysosastolla. Pikkuinen tyttö oli kuin nukke, aamuyöllä syntynyt 19v sitten ja pidän häntä ensikertaa sylissäni. Kyllä tuntui huumaavalta pidellä pikkuista, mieleeni tulvahti muistoja oman esikoispojan syntymästä ja sitä seuranneesta tunne vyörystä. Mie olin toivonut kovast poikaa, omast lapsestain ja ku kätilö ilmoitti< poika tuli, mie pillahdin itkuun ilosta. Mie hänest jo olin untaki nähnyt.....
Täs kuvas miul on punainen valkokukkainen nanson trikoomekko, jossa ol "laskettu" vyötärö, eli lanteilla oli rypytysommel??? ja helma ol leveämpi.
Panin kuiteki punaisen patella vyön jotta näyttäsin vähä solakammalta.
Alakuvas on pikkuisen tytön kastajaisjuhla ja hää on saanu riisuu oman juhlapukunsa pois ja väsynyt ol pikkuinen, nukkui täysillä ku kuvattiin.Onha miul täski mekko, siihe vuosilukuun ol kukkamekot kovast suosiossa ja mieki sellasen ostin, silläki mekolla olen muutamat juhlat käyny ja just sillon samaan vuoslukuun, pari kolme viikkoo aiemmin, ol esikoispojan häät ja siihe tilaisuuteen mie mekon ostin. Ei oo meil liikoja rahoja käyttää moniin " parempiin" vaatteisiin, malli muuttuu, mummoki muuttuu ja kasvaa....ja juhlinnat vähenee.
Miun menot ovat vähentyneet huomattavast, ko tuo näön puute alkoi haittaamaan.
Mut näil männään mitä ollaan saatu, huonomminkin vois olla.
No nyt mummokoira kääntyilee sängys jo siihe malliin, jotta alappas mummokaverini joutuu petin pohjalle...
Se on illan viimeinen, hyv' yötä kaikillen..
Miten niin sinun piti muka näyttää solakammalta patellavyön avulla?! Säähän oot ohkanen kuin heinänkorsi!!!
VastaaPoistaNo nii, sillonki tuntu et olis kerrääntyny lihaksia vatsan seudulle, mut ny vast niit on..ei auta patella vyökään, ku ei ylety ympäri, vaik joustava onkin:))
VastaaPoistaTodella kaunis tuo kansallispuku ja töppöset ovat vallan ihania:) Ikimuistoisia kuvia vuosientakaa.. niin se aika menee, pikkuinen vauva on nyt nuori neitokainen. Mutta onko se niin, että me mummot ei vanheta:)
VastaaPoistaAuts, taitaa ollaki nii, ettei mummot vanhene, ikääntyy vaan:)
PoistaUpea tuo siun kansallispuku, mut mikähää vika niis oikee on ko miulkii oma Viipurin pukuin kutistu kaapis, mitä lie huonoo kangast:)
VastaaPoistaIhania kuvia ja muistoi pikkusest tytöst.
Sanoppas se, tää pukuha ol miul liian iso, mut mie kasvoin lissää ja sit puvust tul sopiva ja ny käi kutistumaan, ku viimeks koitin vetää päälleni:))
Poistamite voip olla kansallispuku sit komia ja mie oon monis häis näht naisiin pääl kansallispukuloit,on oikein juhla puku.oha se tuo vaatekomero ihmeelline paikka ko sinne tulloo ain pienii vaatteita mitkä ei mahu pääl.
VastaaPoistaOnha se puku kommee, kovast työtä siin ollu ja yksityskohtia paljon, eihä kaikkii vissiin voi koneellisest tehäkään. Mie oon tykänny täst Kaukolan puvusta, se on sellane selkeä tekele. Kyl tää iha juhlapuku on, mut kuinka kauan niit ennää näkee, tiijä ettei nuoret tällasii piä päällään.
PoistaVoi kun kivoja kuvia sinulle tärkeistä menneistä hetkistä.
VastaaPoistaOn se kiva että on muistojen lisäksi kuvatkin jäljellä :)
Mukavaa alkavaa syyskuuta ♥
No hei Anneli, niin valokuvat säilyy niitä selaillessa tulee mieleen monta mukavaa juttua.
PoistaMukavia syyskuun päiviä sinulle:)