Raitoja hiuksissa.

Nonnih, hikipäässä etsin taas kuvaa, mut täs se ny mollottaa.
Ei noita raitoja nii paljon ole, yks leveempi tuo otsan tienoilla, se tullee ain kalliimmaks käyp , ku paljo niit hiuksiin tällätään.

Olin taas silmäpolilla ja olin kauhuissani, ku Kelataksin hinta on noussut kerta heitolla, ny maksu ol 25€ 2x ja takasin tullessa auto oli ihan r¨täys, hyvä ettei toistemme sylissä istuttu takapenkillä.

laitoinpa,toisenkin kuva nVoi vihollinen ku tunnen itteni  nii rankasti yksinäiseks, juttuseuraa ei ukost saa, hää on käynt ihan mykäks, jokusen järkevän sanan kuulee muutaman kerran viikossa.Hää on kyl maininnut  ettei hää tykkää miusta, aikas selväst sanottu, mie en tiijä mihi se rakastunut ukko on kadonnu...

Jo kävin Porissa ystäväni kans rohrattiin sairaalan kahvuíossa tunnin ajan enneko taksi tul minnuu hakemaan. Kyl tuntu helpottavalta saaha puhhuu ja keskustella oikeen ihmisen kans, miun avustajalla on vain ne määrätyt tunnit ko miun kanssain voip olla ja siit männee aika kaupoissa käyntiin tai muihin juttuihin.
Tääl blogissakin on nii vaiukee kirjottaa tuntemuksistain, ko näkö on nii hyibi, ei pysty lukrmaan teidän blogejanne enkä kykene itse paljonkaan kirjoittamaan, Vaik tekstin voip suurentaa se männöö samalla nii huonoks ett selvän saannissa on hirveesti vaikeuksia.

Kohta alkaa maaliskuu, hyvvää alkukevättä kaikille, ko viel jaksaa lukkee.
Eile ku tulu Porista, mie ikävöin ja pillitin pitkan aika koiraani,un nii kova ikävä.

Minä ja mopsi v, 2005

Voi elämän kevät, tuolloin kuleskelin mopsiherran kanssa, jokusen viikon, kunnes herran pää alkoi sekoilemaan ja tiemme erkanivat.
Hiljaiseloa meil, äänikirjat seuranain ja lääkärin hoteissa toisinaan. Pahuksen geriatri meinas laittaa miut Poriin unipatjalle, mut mie sanoin etten sitte nuku olleskaan...naamareines..äähh
Ja paskat näijen uusien lääkkeitten kans ko piehtaroi koko yön ja sittem siihe pittää ottaa lääkettä...höh sanon, mie en ala.
Kiukuissani mänin parturiin ja annoin tehä violetit raidat hiusiini, ähäkutti ittellein. Uskalsimpas viimein, mut ei siin mittää ko ovat nii kalliit laittaa. toisaalta säästöön menevät ko itteensä varten törsää.. miu on tukka harmaantunu iha kokonaan täs talven aikana, parturiki ihmettel. Syksyl viel ol hiuksissa omaa ruskeeta värrii ja ny on ommaa harmaata...Kauan mie sainki pittää ruskeen värin. Mie en harrastanu hiusteni värjäämistä, turhaa touhua.Ja mie täs lopettelen itteni kehumisen ja mänen vähä virkkaamaan, jottain turhaketta.
Hiihtokelejä vaa mummoille ja neitosille, poikasille ja vaareille ym....

Mummoneliö liivi, jista piti valmistua nojatuolin peitto:(

1. Hyvät hyssykät sentään...vihdoin löysin kuvat liivistö, mut sain jo toisen kuvan hävitettyä ku söhelsin. On tää pirun vaiheeta saaha jottain järjellistä  tähän sivulle.'
2. Meil sataa vettä---mist hiivatista nuo
3. numerot tuohon teksrin alkuun ilmestyivät  ppprrrhh,,,
4. Oon virkannu isompaa neliöö, voisko siitä tehdä pikkuisen esim.120x120cm  polven lämmittimen istuskellessa koton tai automatkalla tms. tarpeeseen.
5. Jottain on tehtävä ku sentään pystyn virkkaamaan; kuuntelen äänikirjaa ja virkkaan samalla. Edelleenkin kuuntelen KATE MORTON'IN. HYLÄTTY PUUTARHA  edellinen oli KAUKAISET HETKET saman kirjailijan romaani.Ovat varsin kiinnostavia kuunnella,Lukija on miellyttävä ja eläytyy lukemaansa kiitettäväsri,
   
    Voihan vitsi, ny sain saman kuvan esille, klumps. olkoon en uskalla mennä
   Selailen toisinaan blogejanne,
   ku on parempi päivä ja näkökin mukamas parempi.
   
   Oikein mukavia pirttipäiviä,tammikuunlopilla.
   

Tää ei oo kuvakirja,

                 Jätän kuitenkin niiku tilan kuvalle. En millään löydä niitä kuvia liivintekeleestä.
        
Mut sitkeesti oon  saant sen toisen vinotekniikalla kutomani huivin valmiiksi, lanka ei riittänyt vaan jouduin tekemään loppukulman jollain. mitä lie huovutus lankaa..mut saman väristä ja-paksuista, Sit mie huomasin yhen karanneen silmukan ko sitä tekelettä valoa vasten tirkistelin, voi sapernaut, meinas mannä sormi suuhu...no minkäs siin teet ku langalla sitaisin karanneen yksilön kii ja pujottelin langanpäät kutimeen. Näit keinoja ei oo paljon käytettävissä, ku ei nää kohdetta.                 

Sitte vaa teil leppoisii talvipäivii, mänkäähi laskeen mäkkee, nyt on luntaki, mut apuvoinii pittää olla mukana jotka nostaa mummot ylös hangesta;)
Hip hei  talvista hellettä....

Kuva. silloin kun oli talvi...

Vuosi 2015, elelee viimeisiä aikoja.
Vanhaksi tuleva vuosi on minulle ollut surkea, täynnä menetyksiä,  ja alakuloisuutta, toivottomuuttakin.
Tunnen tulleeni vanhaksi, ressukaksi yht äkkiä,mummoksi joka kulkee horjahdellen ja kumaraisena koko ajan jalkoihinsa silmäten säälin itseäni:miksi minä sairastuin. Ajatus joka on varmasti jokaisen sairastuneen kohdalla: miksi..Minusta on tullut pahantuulinen ja teräväkielinen akka, jonka ukkokin kyllästyi moiseen menoon....nyt on kahvittelupaikat vähissä....niiku nollissa...Vaan kukapa vapaaehtoisesti alkaa vetämään vammaista perässään, jos ei oo pakko, sen ristin moni jättää jälkeensä poistuen taka vasemmalle, kuten sanonta kuuluu.
Mut näillä se on mentävä vanha vuosi, uudesta ei voi sanoa mitään.

Toivotan kaikille mukavia ja rikkaita vanhoja sekä uusia päiviä.

Joulukuu, juhlakuu

Heippa.''

Onpa vaikeaa nähdä kirjoittaa, kun niin on pimeää.
Käsityökin olis valmiina, mutten taaskaan löytänyt sen kuvaa...
Tein niitä isoäidin neliöitä puuvillalangasta aikomuksena yhdistää ne tuolinpeitoksi, mutta teinkin niistä liivin..oikein riemun kirjava tekele.

Sain uudet valot huusholliini, sellaiset esim.  näkövammaisille tarkoitetut valaisimet. Täälläkin seudulla laitetaan runsaasri tälläisiä valaisimia, jos asukas muuttaa, valaisimet siirretään sinne uuteen kotiin asukkaan mukana.

Huomenna on näkövammaisten pikkujoulu, saadaan jouluruokaa ja pukin paketti-

Elintarvuketuholaiset ovat vihdoinkin nujerrettu, melkein kolme viikkoa jouduttiin myrkyttämään . Kyllä minä romahdin, en vieläkään ole valmis asettamaan keittiötä normaali kuntoon, avustajani jo ehdotti, mutten vielä kykene, oli se sellainen shokki minulle, nyt kun en kyennyt niitä aikaisemmin havaitsemaan ja torjunta olis voitu aloittaa ajoissa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, mie otan joulukiireet ihan rauhassa, on tästä näkövammaisuudesta hivenen hyötyäkin; voi jättää kaiken järjettömän kiireen unholaan.

Huh huh huivia, villassa kelpaa lämmitellä:)

Heippa ,marraskuun tohinoissa.
Huivin kuvan löysin vihdoinkin näytille.
Onpa mukava vähän kirjoitella, ku tietsikka tekee taas näppäilyllä suuremman tekstin:)

Vaan marraskuu pukkasi kauhean riesan esille, ihmettelin jo muutamia päiviä sitten pikkuista liikehdintää keittiön työpöydällä ja jossain vaiheessa vähäinen näkökenttäni havaitsi liikkuvia vilkkaita otuksiavoi pprrrkäle. Pyydystimme  Marin kanssa veitikat lasipurkkiin ja testattavaksi labraan...eilen sain sieltä soiton että tuholaiset ovat riisihäröjä, voi apua.. sain ohjeet taistelusta niitä vastaan. Ovat vaikeasti torjuttavissa.

 Olin eilen illalla niiiiiiin stressaantunut, etten kyennyt keskittymään edes äänikirjan kuunteluu ja korvankin tinnitus vaivaa sunnnattomasti streaantuessa:( Teki mieleni kirkua suureen ääneen, ku juur täs vähä on selkiintyny nuist näköasioista.
Voi himpulan vitjat....edellinen riesa oli muutama vuos takaperin, hinkalokuoriainen, mut se oli helpompi torjua, kun olin vielä näkevä ja pystyin itse tekemään torjuntatyön läääh.puuuhhh.

Että mukavata marraskuuta, sitä en rakasta, mut sietää täytyy..

Hitsiläinen

Hei kaikille lokakuisille nimppari-ja synttärisankareille.
Mie oon onnistunut sotkemaan tämän suurennusohjelman, enkä pysty suurentamaan tekstiä kovinkaan paljon. Korjaaja tulee ens viikolla.

Neulehuivin kuvankin sain nii piiloon,että että

Ny menee senat sakasin....palaan marraskuussa.

Pelakuut pernakopassa, pääs sistiloihin:)

Heippa taas_)
Pikku kirjaantuminen blogiin,tää  näkkee nii huanot näi iltasella, ettei tää piä pitkää puhetta.
Kirpparilla oon käyny hypistelemässä kankai ja esineitä, ostin mie yhen huivinki ja pelasin hedelmäpelii, voitin 8 euroo...
Ja sit mie toivotan lokakuun tervetulleks meijän kulmille.

Juhani Palmun tekele:)

Jaa,a taideteos on näytillä.

Joskin tämä  teos on huutonetistä ostamani juliste, tykkäsin,  yksinkertaisen, suoraviivaisesta teoksen tyylistä ja pitihän tuo ostaa. Kirpparilta löysin sattumoisin sopivan kehyksen. leikkasin kuvan, joka sopi kehyksiin kuin nenä päähän..


Oon mie oikein kutonutkin, pyöröpuikoilla n:o 10 väsäilin alpakkalangasta, vinotekniikalla hartiahuivin, 0lis saanut olla leveämpi, mut menee noinkin, pituutta on sitäkin enemmän. Laitan joskus kuvan, ku saan aikaiseksi kuvaamisiin.
Voin taas jatkaa isoäidin neliöiden virkkaamista.

Äänikirjoja tilasin parisen kymmentä, jokaista ei jaksa kuunnella, kun samalta tuntuu, kuin oikeesti lukiessa, jollei kirja miellytä, se pannaan syrjään .Näissä äänikirjoissa on myös lukijan äänellä suuri merkitys onko kirjaa kiinnostava kuunnella. Mie piän myöhemmin iltasella kuulokkeita. voin kuunnella rauhassa, en häiritse muita hollilla olevia.

Kävin silmäpolilla viimeisen kontrollikäynnin. Tilanteeni on stabiili, tai jotain sinnepäin, ymmärrän, että tilanteeni näön menetyksen johdosta on vakiintunut, ei asiassa ole mitään enää tehtävissä.

No niin ystävät ja kylän miehet..ja naisetki..leppoisaa syyskuun puolvälli...elellään ihmisiksi, ts. ollaan ihan nätisti:)

Kirjoja kuunnellen.....

Vähän editointia 29,8.2015

Heippati kaverit,
Lopulta mie löysin tuon kuvan pinkkihupparistain niiko ihan vahingos vaik tännään o nii pimmeetä ts. hämärää, miun maailmassain. Joskin ei auringon paiste oo yhtään parempi....

Tää toinen kuva on vissiin parvekekukkasest hopealangast, oon nii läheltä kuvannu, etten itekä saa kuvast mittää selvää...

Mie oon kuunnellut niit äänikirjoja joita tilasin.
> Kangastus 38 > Unennäkijän muistelmat > Saaren hiljaisuudessa >Kun isoisä Suomeen hiihti > Kasvot betonissa, jota parhaillaan kuuntelen. Oikein mieluisia kirja äänitteitä. Mie olin haalinut näitä kirjoja jostain kirpparilta, halavalla, enkä ehtinyt niitä lukea, niinpä kirjoitin tussilla isoilla kirjaimilla nimet paperille ja tilasin äänikirjat  CELIA äänikirjastosta.
Minun on mahdotonta seurata telkusta tekstitettyjä sarjoja, kun en näe lukea niitä, kotimaisia ohjelmia voin seutata kiikarilaseillani, jotka ovat apuvälinelainaamosta kuten muitakin vähäiseenkin näkemiseen auttavia välineitä.
Menen taas perjantaina silmäpolille lääkärille, kait mie nyt saa b- lausunnon Kelaa varten, näkövammaisuuteni todisteeksi.


Ps. Parii kirjaa lisään tähän samaan luetteloon...>Kabulin tyttöjen salaisuus ja> Kuolema Ehtoolehdossa...Minna Lindgren < >Kasvot betonissa Tapani Bagge ( rikosnovelleja)
Kyllä mie taas noitusin, ko vahingossa kirjauduin poikkeen, ko tään kirjoiin, enkä  millään osannu kirjautua,salasanakin oli hukassa j.n.e. huh miun tohelointia...Oon pysyny kirjautuneena siit asti ko näkö meni, enhä ,mie niit lyijykynäl kirjotettuja tunnuksia  löyvä vihostain, siin män kaik kirjotukset hevon persiiseen...

Elokuu on aikas vähissä, jaksellaan leppoisasti.

Äitin kullanmuru

maman kumppani 10 vuotta

Heips rallaa. Rakas täyttää pian 13v ja pirtee mummokoira vielä onkin., kyl mie hänt nii rakastan, et vallan vallan...nyyhh. Siel hää poijan perheen luona asustaa ja pojantytär täyttää ens kuussa 16v ja koiruli 13v, hää on jo vanha tyttösen ikään verrattuna.
Miun parvekekukat virkistyi, kun otin ne pois parvekelaatikosta ja laitoin ukolta saamani, pöydän päälle, nyt eivät oo kauheessa helteessä koko aamupäivää. Laitoin vettä ämpäriin ja vähän lannoitetta ja upotin kukkaset siihen, pelakuut tykkäs ainakin kylvystä.

Virkkuu hommia oon väkertänyt, niitä mummoneliöitä, niitä on jo helppo tehdä.
Olis villalankaakin, mitähän siitä tekis, nuo neliöt on nii helppoja, en tiijä uskallanko liiviä alkaa tekemään, on kovin isotöinen. Miulla vaan vaanii se tarpeettoman tunne. Enhän mie ennää kaikenlaista tarvii kun koiran ulkoilukin jäi pois. Tuntuu välillä ihan toivottomalta ja ukko ei yhtään lohduta eikä oo mukana miun surussani. Ite pittää taistellä, ukolt ei heru mitään myötätontos, saatika olalle taputusta, halaamisesta puhumattakaan. Kyll mie kaipaan fyysistä kosketusra kun miul on vaikeaa.koiramummokaan ei oo enää luonani paijattavana. No jos saan kiinni jonkun halinallen niin......kuka lopun arvaa...

Olis paljo muutaki höpinää, ku unimatti on taas eksyny eikä löyvä miun luokse.
Mie mään sänkyyn oottamaan....ukkoo ei tarvii oottaa hää on kuorsannu jo mont tuntii...

VOIKAATTE  ELOISASTI.
Ps- korjaan virheet toisella kertaa...

Ruusukkeita.

Helloo kansalaiset .
Tässäpä kuvassa koreilee minun koiran muutama palkinto ruusuke.
Koira sai niillä tervetulleen paperit, jotta on hyvää sukua tehdä ihania pentuja. Yhdet pennut, antoi lääkäri luvan tehda. Yhden nisän joutui poistamaan, kasvain epäilyn vuoksi, joka kuitenkaan ei ollut sellainen jotain muuta, ei paha.
Leikkauksen jälkeen. sain koiran omakseni, kun sillä ei ollut kasvattajalleen enää rahallista hyötyä. Sain ihanan terhakkaan kumppanin kymmeneksi vuodeksi, se on pikku vahtija, äänekäs ovikello, iloinen tervehtijä ja kaikkea mukavaa puuhattiin yhdessä. Nyt mummokoirani on poikani perheen ovikellona yms. välillä käy minnuukin tervehtimässä, kun kiireinen poikani löytää sopivan ajan, poiketa  luokseni.

Miksikohän minun kukkaset parvekkeella ovat aina surkean näkäisiä. kesäneilikat on ihan ränsistyneen näköiset, onneks pelakuut ovat suht nätit, liikaa lehtiä, kenties.
Ihailen aina toisten kukkasia, ovat reheviä ja kukkaisia, mie en ikinä onnistu, hoidanko niitä liikaa rakkaudella, että siihen nääntyvät. Täs elokuussa niiden jo viimeisrään pitäisi osoittaa kukkeutensa...vielä mitä,

Nii, se on elokuu ja täyskuukin oli ja meni, kohta on aika laittaa kynttilät lyhtyihin ja koristaa pimeitä iltoja. Valitettavasti mie en näe kynttilän liekkiä, enkä enää voi ihailla ja tunnelmoida kynttilän tuikkiessa parvekkeella.

Virkkuu sujuu ja isoäidin neliöitä valmistuu, täl kertaa puuvillalangoista, joita on jäänyt tähteeksi sytomyssy tekeleistä
Heippa hei, eläkää ihmisiksi.....

Kuutamoo ja kynttilää..

Heips .....pittää jo alussa mainita,ett on paljon virheitä tekstissä, en jaksa alkaa korjaamaan....ku o muutekin vaikee  nähdä ja lukea.

Tein mie  puol tuntii töitä, jotta olisin saanu näytille uuden pinkin hupparini , mut ei millään onnistunut.Olin meidän muotiliikkeessä, eli Tokmannilla ja bongasin siellä Pinkin värisen hupparin ja lyhyt- hihaisen musra/ valko raita t-paidan. Miul on saman merkkisiä paitoja pitkähihasina, ovat mukavia ja pehmeitä puuvillatrikoota ja erittäin edulliseen hintaan ja laatusuhde on ainakin miun mieleen.Mie ostan usseesti ja edullisest, ko kyllästyn nopeasti vaatteen voi laittaa eteenpäin kiertoon.
Vähäsen oon virkkaillut isoäidinneliöitä, ihan yksivärisiä puuvillalangoisra, 8  krs-neliöitä.

Olen liittynyt CELIAäänikirja CD- juttuun joka on tarkoitettu näkövammaisille t,m,s ryhmille.voin tilata äänikirjoja ja kohtapuoliin mie saan lainaksi myös kuuntelulaitteen, josta äänitteet kuulee ja (kait siinä tietokonettakin tarvitaan) tulevat ja laitteen muisti pitää huolen, mihin kohtaan viimeisin tekari on jäänyt. Olen yrittänyt kuunnella MP3- soittimesta,mut se aloittaa aina äänitteen toiston aina alusra näin ollen tulee hiivatin pitkiä loruja auts...
Voi sapernaut, ko alkoi taas selkään koskemaan, No tulhan täs jottain pölistyä näit mummon pikku turinoita, samanlaisisa ko aiemminkin.
, päivämäärä vaan on uusi; eli päivitetty...
Kyl mie vähä tekstiä korjailin, mut vaikeeta on ko n.7- 12 sanaa havaitsee yhellä rivillä ja sit ko vaihtaa riviä, ei muista mitä siin eellä luki.-ggpprrr

Vointeja ja kesän tuiksuja lukijoille.

PS, Ihailin blogissa: Pinkit korkokengät....hänen kaunista pinkin väristä takkia...

Neliöitä Kellokosken peittoihin.

Keskiviikkona niin pilvistäja mulle melkein pimeää...
Isoäidinneliöitä virkkasin niihin torkkupeittoihin, joita monta ihmistä on kokoamassa. Sainkin tämän langan virkattua loppuun, kolmekymmentä neliöö 15x15 sain väkerrrttyä. Tässä nyt ihmettelin: mitä nyt alkais tekemään
 No aloin taas virkkaamaan neliöitä, koska se sujuu aikas mukavasti, vaikkei hyvin näekään, mut sormet tunnustelee.
Tekstiini tulee paljon virheitä, vaikka nytkin on kirjainkoko lähes kolmen sentin korkuinen mutta vas. silmässä oleva pimeä kohta, sotkee koko ajan sekä kirjoittamista, että blogitekstiem lukemista.Ja toisaalta, mitä kauemmin luen, sen huonommaksi teksti menee, näkökyky vissiin väsyy...

Elämä tuntuu tavattoman tylsältä, kaikkien ihanuuksien näkemisen jälkeen, ei auta vaikka hokisin...sitä ja tätä mukamas lohduttavaa-
 on kemties  samanlainen olo, kun pikku Maijalla joka ,menetti vanhan nukkensa ja äiti lohdutti, saat uuden nätin nuken...Maija hiljaa sanoi: mutta kun se ei ole Tytti ( entisen nuken nimi)
Nii, et mieki sillä voin kuiteki lohduttautua, että näen kuitenkin edes hahmoja, vaikkei ne olekaan runnistettavissa....

Mut kepeää kesälomaa kaikille  ja nauttikaa NÄKEMISTÄNNE asioista

Ruusuja mulle, ruusuja sulle....

Iloista heinäkuun alkua.
Vihdoin hellekin painaa päälle,  mie en tykkää...
Toki kuumuus on kesän ihanuus monille.
Ruusut sain kesäkuun synttäripäivänä,
Parvekkelle ostin muutaman pelakuun. laitoin ne purkkeineen koriin, joka on lie toiminut perunakorina entisinä aikoina, on aikas rähjääntyneen näköinen, mut sain ostaa nii halavalla, vain 0,50

maksoi ja kuitenkin ehjä, sanka puuttuu, mut mihinkäs sitä tarvii.
Nyt pittää lopettaa, ku selkää polttaa täs kirjoittaessa, tarkastan sit huomenna virheet.
Voikaatten hyväst....

pahuksen sukantekeleet

Heips
 No niiku mie oon  yrittänyt jatkaa sitä sukantekelettä, joka jäi kesken ku näkö meni.
Ny oon taistellu sen kans, paha paikka ja mie sotken koko ajam lisää, pitäis vetää puikot pois ja tehä parin purkukerrolsen jälkeem uus ytitys
Ukkoinki koitti minnuu autaa, ---ei hää saant silmiä kiinni......
Pittää löytää näkevä' ja osaava ihminen tähä rojektiin....että mie voisin jatkaa yrittämistä...
Löysin kirpulta tään ihanan rahapuun paril eurolla.
Nythä miul on jo kaks kukkaa,rönsylilja ja rahapuu...

Sataa ku ellin böksista.......


c

Juhannusstaikoja. luonnon ihmeitä.

Hyvää juhannusta  ja syökäätten hyvää ruokaa vatsan täydeltä.

 Valitsin sinulle juhannuskukkaseksi,  ptenen parvekeneilikan, neilikan, josta suuresti pidän.,
Ensimmäisen kerran hankin niitä parvekkeelle

Kesätyttöjä

Heips, tässä myö ollaan 1950 luvulla kotpihass.  mie 13v ja koirani  Sami-Liisa 12v
Miul oli vaaleanpunainen. valkopilkullinen nailonkankainen mekko, joka siihen aikaan oli useamman tyttösen yllä'. kangasta oli myös vaaleansinisenä.
Tuos kuvassa myö ollaan viel iloisa ja kesämielellä, kuten lapset ja eläimet kun nauttivat kesälomastaan...

Miul koirani ol ystävänä ja turvana ei tarvinnut pelätä poikien kiusaamista kun olin koiran kanssa kylällä.
<sitten tuli syksy ja Sami alkoi sairastaa. Olin aamulla aikeissa matkustaaTampereelle. kun isä tuli kertomaan koitani menehtyneen yön aikana. Voi mikä suuri suru minulle. itkien aioin peruttaa matkani, mutta isä kehoitti minua matkustamaan.

Tullessani matkalta. Sami oli jo haudattu. eikä minulle paikkaa kerrotu
Tämä oli elämäni ensimmäinen surullinen tapaus, enkä silloin aavistanut niitä suuria suruja oli tuleva  useita. liian useita.

Nykyisestä ihanasta terrieristä luovuin, koska en pyty  pikkurouvaa enää hoitamaan.
Poikani perhe pitää huolta vanhasta koirarouvastani. Oikein
 hyvä asia. tapaan pikkú lemmikkiäni silloin tällöin, kun poikani käy pikimmiten poikkeemassa.


Nyt hoi nukkumatti, täällä ollaan valmiita unen maailmaan...

Pyhä ja päivä

Meil päi tuulee oon seurannu parvekkella piipahtaessa, kuinka pihan isojen koivujem latvat taipuvat tuulen voimasta- Luonnon voima on armoton,
Komeat puut ovat kasvaneet jo niin pitkiksi, että  havaitsen nojatuolissani istuessa, niiden taipuisat latvat.
Havaitsen liikkeet, tunnistan tutun henkilön hahmon, profiilin ja liikkeet, muistikuvia, joita aivot ovat   tallentanee.t näkökyvyn toimiessa.

 Päiväni ovat tasaisen hämäriä, oikeestaan ruskean sävyisiä, vasra illalla alkaa enemmän  pimetä ja pimeys on kenties samanlainen kuin muillakin ihmisillä.
 Aurikoinen päivä on yhtä hämärää, aurinko yrittää nyt hieman häikäistä minua, kun pilviverhosta pilkahtelee .

Bloggailen omaksi voimakseni, ja ajankuluksi, muistot näkökyvyn lahjasta, ovat kovin tuskalliset.

kirjoitampas kuitenkin---

Heippa kesäkuun ekana.

Harjoittelen pikku hiljaa käyttämään tätä näkövammais ohjelmaa tietokoneellani-

Viine kesäisen luonrokuvan laitoin näytille

Aikas suureksi pitää teksti laittaa, että saan selvän.
Olen onnisrunut virkkaamaan ja kohta voin postittaa virkkuunu, peiton kokoajalle.


Monta käyntiä on ollut silmäpolilla ja neuropolilla yksi käynti. Anoin luvan, käyttää Kela-taksia, näillä Porin reissuilla maksu 16 euroa x2, siis eestaas 32 euroa..

Nyt hyytyy 15% näkökykyni.
Heippa..

Hei hei ihmiset
Yritän täs ny monil suurennus jutuilla opetel kirjoittamaan,
Enpä olis ikinä uskonut täläisiin vaikeuksiin- kun näkökyky menee. liki
sokeutta, vain karvan verran vaille...
Meen Poriin silmäpolille 13,5 kuulemaan näkö tilanteestsni-
¨¨ Ja tiedän saavani huonot lukemat.

Kaikesta murheesta huolimatta oon virkannut?,,mummoneliöitä KELLOKOSKEN KERÄYKSEEN,
Teveisin ja iloista kevään jatkoa ystävät blogi maailmassa.
Anni

LÄÄKÄRISSÄ

Kiitos kaikille myötä eläjilleja halausvoimia anteneille.
minulla on jättiteksti tässä, vaikken siitä selvää saakaan, näppäimet löydän jo tottimuksesta.
Silmäpölilla Porissa annettiin tuomio.akuutti silmähermontulejdus joka on kuukauden pääsrä vaiheessa jolloin selvii näkökyvyn koko hävikki...
kuten kirjoitin aiemmin,lopetan blogin pitämisen,näkö on heikentynyt tavattomasati, en oikein vielä ymmärrä mitä vaikeuksia se tuo tullessaan, koira minuu surettaahirveesti, jos se joudutaan nukuttamaan, terve reipas mummon kulta,

Olkaa reippaita kesän odottajia ja kukat multaan kun on aika.
Heippa kaikille.

Hauskaa nii kauan ko kesti.

3.4.2015 pitkäperjantaina.

Laitanpa kauniin kesäisen järvimaiseman
teil kaikille blogini lukijoille.
Tuomontupa on lähenemässä loppupuolta
näkökykyni on huonontunut tuntuvasti, enkä näe lukea tekstiä ilman suurennuslasia.
Tekstin musta väri häviää, on vain vaalean harmaata, epäselvää sotkua.
Näinpä tässä on käynyt, lääkärin antibioottitipat taisi olla kohtalokas lääke.


Tarkemmin ajatellen, blogini ei enää vastaa tarkoitustaan, eli käsitöitä ja muuta väkertelyä.

 Mukavia keväisiä päiviä Teille mukana kulkijat.
Kurkkailen blogejanne myöhemmin,  jos Luoja suo.

Terveisin Tuomontuvan Anni.

Pääsiäistä:)

Iloista pääsiäistä toivotan,
tilkkutyönäyttelyn
kukka- ja perhos aiheisella 
kauniilla taululla:) 

Lisäsin vielä koko otoksen, jonka kulmasta pihistin kuvani aiheen.
 Kuvia ei saa suurennettua, kun kameran peijooni
pyyhkäisi akun tyhjäksi ja mie jatkoin kuvaamista . No kävi se niinkin. että jatkoin kuvaamista kännyllä, saa sillakin ihan kivoja kuvia, jollei,ole tarkka laadusta.