Ehtoon puolta, vielä pittää kirjottaa muutama sana. Olen toimeissani yrittänyt värkätä usseeta kästyötä yht'aikaa. Ei siit mittään tuu, langat o solmussa kaiken aikaa ja siinä kuluu hiivatisti enegiaa ,,kun niitä selvittelen. 

Ja viel ku puikot pysyis silmissään, mut nekin oikein kiusaa tekee ja sojottavat mihenkä päin sattuu ja tiätty muutama 

pahalainen silmukka o karannu, haa, tää yks silmänen ei kovin helpolla saa niitä karkulaisia poimittua ja sievästi sipaistua somalle puikolle.

 

Näissä töissä ei silmukat putoile, kanavatyö neula on kovin

pieni,mutta ei helposti karkaa, Nämä työt tahtoivat tulla tähän blogiini, ovat 1990 luvulla valmistettuja, silloin minulla oli kanavatyöbuumi, eräs ystäväni yllytti minua aloittamaan, enkä ole katunut. Aivan mahtavaa hommaa, mutta näkökyky oli silloin hyvässä kunnossa, eikä ollut vielä silmälaseja käytössä. Illalla oli vaikeanpaa, etenkin tummat värit aiheutti näkö vaikeuksia, mutta ne saattoi tehdä sitten päivänvalossa.

Lisää kuvateksti

  

  Tässäpä " itkevä tyttö", hänet sain sentään pysymään sivulla, kun muut katosivat. Olin tyytyväinen teokseeni, kun sain tytön ilmeet aidosti murheellisen näköiseksi. Hakiessani tauluani kehystämöstä kotiin, näin toisen samanlaisen työ. Siinä ei kuitenkaan ollut samallainen surun ilme, kuin minun omassa työssäni.