Pyhänä pitsiä

 Puolta päivää ihmiset:)

Pitsiä laittelen. Ostin kirpparilta pienen yllätyspussin jossa oli mm.tämä käsin virkattu sininen pitsi. Mietin,  josko tekisin jotain kivaa askartelua ja laittaisin pitsiä koristeeksi. Valmistelu on vasta ajattelu vaiheessa, sitten kun saan itsestäni irtoamaan ja ryhdyn toimeen....? Milloin.....


 

Keskimmäinen pitsin on violetin värinen, kuva valehtelee oikein rutkast, värin kohdalla. 

 Tämäkin pitsi oli jonkun lakanan koristeena ja revin irti, osa vaurioitui ja jouduin leikkaamaan rikkeneet pois. Pitsi on kivanäköinen ja malli lienee helppo toteuttaa.
Outoa on, kun kirpparipitsejä säästelee, mutta omat tekeleeni olen kauan sitten heittänyt kierrätyslaatikkoon. Ne ovat toisin olleet lakanoissa kiinni ja käytössä pitsitkin kuluneet ja haurastuneet. En halunnut niitä repiä irti, ehkeivät olisi ehjänä selvinneet moisesta käsittelystä. Tätä mallia haluaisin virkata, pitsin virkkaus on oma lajinsa sekin.
 Äiti opetti minua kun hän itse virkkasi alakuvassa olevaa mallia, josta tuli minun ensimmäinen lakananpitsi. Tein samalla mallilla monta pitsiä siihen aikaan kun käytettiin alus- ja päällilakanaa erikseen ja päällilakanassa oli kaunis pitsi lakanakankaiden välissä. Sitä ei ommeltu kankaan päälle vaan kahden kankaan väliin. Tarkkaa oli puuha. 
Tämä valkoisen pitsin tähtimalli lienee arkisin ja helppo valmisteinen välipitsi. 
Ensimmäinen pitsini oli aikasmoisen kiemurainen, välillä oli kapea, etenkin tiheimmässä osassa ja ruutuvirkkaus oli löysää väkerrystä. Tässä mallissa taitaa näkyä toisin päin, ruudut tiukassa ja kukka löysemmässä. 
Etusormeni reuna oli pakohaavoilla ja kuinka kipeää tekikään, kun koukku osui siihen haavaan. Monet teipit ja laastarit tuli silloin käytettyä, mutta voi miten ihanaa työtä, en olisi malttanut käydä iltaisin nukkumaankaan. Äiti huuteli monesti: lopettamaan, että jaksaa aamulla lähteä kouluun. 
Pitsin teon hurman jälkeen aloin kutomaan siniharmaasta paksusta langasta korinpohjaneuleella 3o 3n kaksi krs ja vaihto 3n 3o kaksi krs:ta. Tarkoitukseni oli kutoa korkea kauluksinen pusero, mutta lanka ei riittänytkään kauluksen tekoon, minulla on näitä ongelmia ollut jo 13 vuotiaana, että lanka loppuu ennenaikojaan.

Tämän urakan jälkeen ryhdyin kutomaan sormikkaita, kämmenpäällisen kahdella langalla ruutuneuletta 2o 2n, sinapin keltainen ja tumman ruskeat langat. Oli sekin hiivatin moista tuherrusta, 20 sentin pituiset puikot olivat aina miten sattuu solmussa ja sormiosissa puikot putoilivat vähän väliä pois. Silloin 1960 luvulla oli vain saman paksuisia n. 2,0- 2,5mm metallipuikkoja, ei meillä ainakaan ollut muunlaisia. Ne vääntyivät siinä hikisissä käsissä ihan mutkalle.
Vaan enpä ole luovuttaja tyyppiä. Sormikkaat valmistuivat ja ihan mukavat tuntuivat kädessä, ei silloinkaan ollut kummosempia ohjeita, käsityö lehtiä ei ollut ja omasta päästä vaan tehtiin. Mallineule kuitenkin saatiin koulusta, ruutuneule, jolla tein ensimmäiset lapaset, tumman- ja vaalean vihreät  ruudut vuorottelivat. Niistä lapasista sain mallin seuraaviin tekeleisiin, silmukka määrät ja sovittamalla tein oikean pituuden lapasiin ja sukkiin.
Seuraava projekti oli taas sormikkaat, haalean vihreästä mohairlangasta. Niihin tein helmineuletta kämmenen päällipuolelle. Niistä tuli vähän ohuet, enkä oikein tarentunut niitä pitää. Sittenpä seurasi muutama kaulaliina...ja myssy...

Jaahas, jätänkin muistelot tähän, seuraava projekti taisi olla isälle villatakki......:)

Hassu juttu, jälkijunassa löysin tämän tammikuun jutun....