Hau hau Tässä se
olen minä, vahtikoira Miina, australianterrieri, monet palkinnot saanut ja yhden pentueen 7 kpl olen väsännyt, kolme poikaa ja neljä tyttöä. Kaikki olivat tälläisiä punaisia kaunottaria, kuin mammansa, mutta yksi tyttö Ruusa, oli erivärinen blue&tan, tarkoittaa kait sinimustaa, se tuli pentujen isältä. Reippaita kauniita jälkeläisiä, jotka saivat hyvät kodit jokainen.
Olen yhdeksän vuotias vanha rouva ja kaksi mummua, emäntä ja minä, yhessä ulkona kuletaan. Minä katsastan lajitovereiden kirjoittamat viestit ojan pientareilta ja teen tuoksu analyysin. Toisinaan on tulikivenkatkuista tekstiä, kun aloitan aivan hurjan terävät haukahtelut nuuhkimisesta ja ponnekkaat potkuttelut. Kiltti minä, vaikkakin pidän haukkukirjaa jokaisesta elävästä kulkijasta, täytyyhän aina emännälle ilmoittaa, jos joku kauempana kulkee, Hyvä se on kun vähän urahtaa. Turva se on pienikin turva... ja suloinen....sanoo emäntä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti