Hyvää päivää.

Tänään on hopeista esillä. Kävin parin vuoden takaa ,kansalaisopistolla hopeaketjukurssilla, joka kesti viisi päivää ja siinä paiskittiin ketjukoru oppia päähän. Kaunista lopputulosta syntyi , muttei kovin helppoa. Näkö pitää olla hyvä, ostin kotiin valolla varustetun suurennuslasin kuin pöytälamppu itseasiassa. Mainio laite, kotona laattapihdeillä vääntelin hopearenkaan päät yhteen. Opistolla oli pieni suurennuslasi, mutta minulta meni tunti sen kasaamiseen ja pystyssä pysymiseen, oli se vaikea kapistus. Kotana sain tehtyä rästi hommia ja opistolla taas sellaisia juttuja joita kotona ei luonannut tehdä esim. hopealangan kieputus kierrerullaksi ja rullan sahaus pienellä lehtisahalla, kierre kerrallaan, huh hidasta hommaa ja sahanterä katkesi helposti.

Tänä päivänä tuskin voisin tehdä koska näkökyky ei ole enää stereo, = näkee kahdella silmällä tai stereo =kuulee kahdella korvalla. Radiolaitteessa on stereo= on kaksi kaiutinta tai enemmänkin, mutta kaksi kumminkin. Havainto kyky on aivan toisenlainen kuin mihin kaksin näkevin silmin olin tottunut.

Korujen väsääminen oli hauskaa puuhaa kaikkine vaiheineen, joita ei koskaan ajattele esim. korua ostaessa miten paljon siihen uhrataan työvaiheita, jos käsin tekee. Oli vähällä, etten ostanut omia tarvikkeita, oli se niin mielenkiintoista hommaa. Hintaa siihen kyllä tulisi, jos myyntiin valmistaisi. korut pitäisi leimata ja ymmärsin hopeanleimaamiskalu ja lupa maksaa maltaita.

Tässä ylempänä on Oili- ketjun oma muunnos ja toisessa kuvassa on perinteinen muinaisketju, joka helppoutensa ansiosta lienee aloitustyönä käytetty ketju. Tein myös prinsessaketjun, sen annoin pojan tyttärelle, eikä siitä ole kuvaa, voisin saada sen myöhemmin esille, katsotaan kuinka lutviintuu.

Pilvinen päivä tänään ja pakkasta -10 astetta, lumiaurakone ajalee pihalla ja  minä nautiskelen kodin lämmöstä, käsitöiden parissa.