Kotikadulla

 Parin kesän takainen kuva, olin koiran kanssa lenkillä ja etsin jotain kuvattavaa hhmmei hääppöinen, mut herättää mukavia muistoja koirani ulkoilureissuista. Kaipaan kovasti niitä yhteisiä hetkiämme.
Olin parturissa ja iso kasa hiuksia jäi parturin lattialle,  hiuksia lakaistessaan, hän sanoi niistä tulevan kätevän neulatyyny:neulat teroittuu samalla ja hiustuppo on tarpeeksi pehmeä, jotta neula sujahtaa mukavasti tyynyyn.
Sain valmiiksi  neliöpeiton,mutten viel kuvannu sitä. Vähän olen saamaton. olen vaan kuunnellut äänikirjoja. Olen kuunnellut kolme äänikirjaa, raumalaisen kirjailijan,Tapio Koivukarin  romaania, olivat kovasti mielenkiintoisia, olemme joskus veneilleet samoilla seuduilla ja romaaneissa on paljon tuttuja saaria ja luotoja. Äänikirjan lukija: Heikki Packalen on mielestäni oiva lukija, etenkin tällaiseen meriaiheita kuvaamaan.  Myöskin Juhani Merilahden romaani:Luotolaisen lokikirja, on Packaleenin lukema
.
Kohta juhlitaan vappua, miun esikoinen syntyi vapunpäivänä 46vuitta sitten, voi sentään.Vapun aattona ajelimme mieheni kanssa ensimmäisellä autolla,skoda oktaavialla ( jota kohta syntyvä poikamme nimitti isin rottoseksi)  ja juttelimme jonkun toisen syntymästä, aavistamatta, että miekin lähen seuraavana aamuna vauvaamme synnyttämään. Niin, siinä puuhassa meni 12 tuntia ennenkuin poikalapsi näki päivän valon. vajaat kolme viikkoa etuajassa, mut 9 pistettä sai poikamme.,Oma pikkuinen vauva, joka saapui neljän avioliitto vuoden jälkeen, nautimme kaksin olostamme tarpeeksi kauan, joten lapsen aika oli juuri sopiva. Olimme valmiita vanhemmuuteen.

Iloista vappujuhlaa ja oikein riemukasta kevättä kaikille .

Löysin peiton trallallaa..

Heippati, täällä ollaan, kyynelten jälkeen on taas ihan mukava mieli...ja peiton kuvakin löytyi arkistostani. Eikös siinäkin ole jo pienen ilon aihe. Kirjoitan hiukan ko näkö tuntuu selvemmältä, vaikka minulla onkin ikuinen hämärä ja utuinen näkökenttä.
Tänäänkin on ulkona pilvistä, tihuttaa sadettakin
.
Voi sentaan, pitäis lähteä hankkimaan henkilökorttia, ajokortti ei kelpaa todisteeksi, eivät viranomaiset ole viekäkään sitä minulta pois ottaneet vaik olen vuoden ollut näkövammaisena...hhmm näihin päiviin asti ajokortti on kelvannut todisteena asioiden hoidossa..

Nii, tuos peitossa on molemmissa päissä eri väriä,vaikkei kuvast kait saa selvää, tuo neliö ku on nii hallitseva, mut suorakaiteen muotoinen hää on, kuten kohta valmis uus peittoki. Tämän mie lahjoitin ikäihmisten käyttöön.

Mut mie täs kirjoittelen tuonnempana lissää kuulumissii, kohan saan niir kassaan.
Voimia teilkii päiviinne. kevättä ootellessa..

Näky huono, pillittää...

Kästyöni jaksaa taas olla hukassa, olen mie sen jo nettiarkistooni laittanut, mut siel se jossakin kyylää, eikä suostu näkösälle.
Oon tainnut sotkea bloginikin, profiilkuvakin häippäs  ku yritin saaha sitä toista blogiani näkösälle, turha vaiva itku siin vaa pääs, ja täshä mie oon kollottanut jo monena päivänä. Suoraan sanottuna vituttaa ku menee kaik persiilleen, joita yrittää tehä..
Avustajani joutus oikein työvoimatoimiston pakottamaan työhön ja mie, ku juur sain asiat hiukka järjestykseen ja vakinaistumaan...voi v..tprkkkk,,miun hermot lie kovast kireellä. Lääkäritki vaihtelevat verenpaine ja verenkiertolääkkeiätå ja mie tuun entist hullummaks ja itkuisemmaks...
Tähä varmaan tullee hirveesti virheitä, en jaksa alkaa tarkastamaan ja käyvä korjaamaan. Nii rankkaa se uuvelleen lukeminen on, koitan täs vaa muistin mukaan  säheltää näppäimiä.
Voiko mie voisin kirjottaa iloisemmist asioista, mut miun oloni on yhtä kaaosta, ei se juur herkullist ole. Tässä voin vaa todeta, että parhaat päiväni ovat takanapäin.

Virkkausta koitan tehä, muuten...miun peukalot on haavaiset ja lanka monesti painuu kippeest siihe kirvelevään haavaan, pitäis vissiin käyvä ees hoitajan luona nayttämäs niitä. Avustajaki sano. että peukalosi ihan nilellä..(nahattomana) hui..nahat veks..

Luulin jo löytäneeni kästyöni kuvan, ei löytynyt, mut samantapaisia virkkuupeittoja on kosotätin; Pagisen mitä pagisen.blogossa...
Mut näin tää menee...

Maaliskuun mollia.

 Jaa'a entisaikoja, rouva on lähdossä talviseilausjuhliin, hiukset on kuin linnunpesä..no muuten vaatetus suht'normaalia, siihen aikaan pystyin käyttämään vyötäkin, ilman kummempia kuristuksia,nykyään pitää laittaa vyö, ettei farkut valahda haaroista alas( nykyhousuissaja farkuissa, kun on hiivatin korkee vyotärö,) mie jouvun kiskomaan pökät melkein kainaloihin. siks on vyö tarpeen, ylimääräinen haarojen pituus jää sit vyön päälle kaksinkerroin...

JJ juu, miul on toinenki blogi johon kirjottelen pakempia tai parempia juttuja, mutten saa sitä esille, mitä pitäis tehä...Aloitin blogin kirjoittamisen jo näkevänä ja ny on siihen tosi vaikeaa kirjoittaa, kuten yleensäkinkirjoittaa tai etsi netisrä jotain määrättyä asiaa..vo sapernaut..

Nyt pittää lopettaa. lähen laulamaan avustajan keralla. Kuullaan maaliskuun mollisointuja. ainakin kissaat laulelee lemmekkäästi.

Itsekin ko rönsylilja:(

Heippa kans ihmiset.
Nyt pittää kirjottaa, ko tuntuu kirjaimet löytyvän paremmin, ko muina päivinä.
Rönsylilja kesti koko talven, kuten ain kukkaset, mut kevät ku alkaa valostamaan, hellittävät ja kuihtuvat pois, tääki ryökäle kesti kolme vuotta,mut pari viikkoo sitten heitin rontinpois.

Pääsin lopultas Celianet.kirjastoon, ko sain uuden salasanan, entisen hukka vei ja muutenki on hirveen vaikee etsiä kirjoja, ku tuo näkö perskule tökkii.
Selasin kirjoja ja opin kyl hyvin käyttämään kaikkee, ku saan vaa selvää. Lajittelin kirjoja kansioo ja tilasinkin nuutaman, mut mie jo kännyllä maanantaina tilasin yli 20 kirjaa maximi on 30 määräaikana.elis n.kuukaudessa.

Hhmm oon täs ollu omis oloissa, en ny tyrkytä itteeni, siis tosi loukkaavaa tekstiä, mut mie annan sit takasin korkojen kans ko paikka tulee, ukko sanoi joskus ettei hää rollaattorimummojen kans seurustele ja sitte käi nii, et mie joutusin sellasen pelin  hankkimaan jo muutaman viikon päästä...olosuhteiden pakosta, ko näkö meni eka silmastä ja koiraa täytyi ulkoiluttaa pimeälläkin kelillä ja mie tarvitsin tukea kulkemiseen, en havainnut pimeässä, mahdollisia kuoppia ja muita epätasaisuuksia. On se niin merkillistä, että molempia silmiä tarvitaan havannoimaan asioita.Ei sitä lainkaan käsitä, kuinka tärkeät välineet nuo silmät ovat-.

Oon virkannu isoäidinneliöpeittoa, aloin virkkaamaan yhteen sivuun ja sit vastakkaiseen sivuun, edestakaisin yhen värisel langalla. Laitan tekeleen näytille.kuha saan velmiiks ja taas löyvän kuvat tietokoneeltani.

Tästä tuli melkein romaani ja lissääki olis kerrontavaa, mut käy näkö rajottamaan, mut tää on miun tunteidenki tuuletuspaikka,niiko otsikko kertoo; Turinoita..jotka on suuremmassa roolissa nykyään,ei ennää kästyöt oo pääasia blogin pystyssä pitämiselle. tällane rupattelu on tosi tärkeää,ku ei oo ennää ees koiraa, jolle aiemmin höpöttelin...

Kävin muuten LEENA LUMIN blogista poimimassa kirjojen
nimiä. joita lisää Celiakirjastossa kansiooni.

Nonnii uppista keikkaa ja mukavaa maaliskuuta pysyhän sie tolpillas liukkailla keleillä.

Raitoja hiuksissa.

Nonnih, hikipäässä etsin taas kuvaa, mut täs se ny mollottaa.
Ei noita raitoja nii paljon ole, yks leveempi tuo otsan tienoilla, se tullee ain kalliimmaks käyp , ku paljo niit hiuksiin tällätään.

Olin taas silmäpolilla ja olin kauhuissani, ku Kelataksin hinta on noussut kerta heitolla, ny maksu ol 25€ 2x ja takasin tullessa auto oli ihan r¨täys, hyvä ettei toistemme sylissä istuttu takapenkillä.

laitoinpa,toisenkin kuva nVoi vihollinen ku tunnen itteni  nii rankasti yksinäiseks, juttuseuraa ei ukost saa, hää on käynt ihan mykäks, jokusen järkevän sanan kuulee muutaman kerran viikossa.Hää on kyl maininnut  ettei hää tykkää miusta, aikas selväst sanottu, mie en tiijä mihi se rakastunut ukko on kadonnu...

Jo kävin Porissa ystäväni kans rohrattiin sairaalan kahvuíossa tunnin ajan enneko taksi tul minnuu hakemaan. Kyl tuntu helpottavalta saaha puhhuu ja keskustella oikeen ihmisen kans, miun avustajalla on vain ne määrätyt tunnit ko miun kanssain voip olla ja siit männee aika kaupoissa käyntiin tai muihin juttuihin.
Tääl blogissakin on nii vaiukee kirjottaa tuntemuksistain, ko näkö on nii hyibi, ei pysty lukrmaan teidän blogejanne enkä kykene itse paljonkaan kirjoittamaan, Vaik tekstin voip suurentaa se männöö samalla nii huonoks ett selvän saannissa on hirveesti vaikeuksia.

Kohta alkaa maaliskuu, hyvvää alkukevättä kaikille, ko viel jaksaa lukkee.
Eile ku tulu Porista, mie ikävöin ja pillitin pitkan aika koiraani,un nii kova ikävä.

Minä ja mopsi v, 2005

Voi elämän kevät, tuolloin kuleskelin mopsiherran kanssa, jokusen viikon, kunnes herran pää alkoi sekoilemaan ja tiemme erkanivat.
Hiljaiseloa meil, äänikirjat seuranain ja lääkärin hoteissa toisinaan. Pahuksen geriatri meinas laittaa miut Poriin unipatjalle, mut mie sanoin etten sitte nuku olleskaan...naamareines..äähh
Ja paskat näijen uusien lääkkeitten kans ko piehtaroi koko yön ja sittem siihe pittää ottaa lääkettä...höh sanon, mie en ala.
Kiukuissani mänin parturiin ja annoin tehä violetit raidat hiusiini, ähäkutti ittellein. Uskalsimpas viimein, mut ei siin mittää ko ovat nii kalliit laittaa. toisaalta säästöön menevät ko itteensä varten törsää.. miu on tukka harmaantunu iha kokonaan täs talven aikana, parturiki ihmettel. Syksyl viel ol hiuksissa omaa ruskeeta värrii ja ny on ommaa harmaata...Kauan mie sainki pittää ruskeen värin. Mie en harrastanu hiusteni värjäämistä, turhaa touhua.Ja mie täs lopettelen itteni kehumisen ja mänen vähä virkkaamaan, jottain turhaketta.
Hiihtokelejä vaa mummoille ja neitosille, poikasille ja vaareille ym....

Mummoneliö liivi, jista piti valmistua nojatuolin peitto:(

1. Hyvät hyssykät sentään...vihdoin löysin kuvat liivistö, mut sain jo toisen kuvan hävitettyä ku söhelsin. On tää pirun vaiheeta saaha jottain järjellistä  tähän sivulle.'
2. Meil sataa vettä---mist hiivatista nuo
3. numerot tuohon teksrin alkuun ilmestyivät  ppprrrhh,,,
4. Oon virkannu isompaa neliöö, voisko siitä tehdä pikkuisen esim.120x120cm  polven lämmittimen istuskellessa koton tai automatkalla tms. tarpeeseen.
5. Jottain on tehtävä ku sentään pystyn virkkaamaan; kuuntelen äänikirjaa ja virkkaan samalla. Edelleenkin kuuntelen KATE MORTON'IN. HYLÄTTY PUUTARHA  edellinen oli KAUKAISET HETKET saman kirjailijan romaani.Ovat varsin kiinnostavia kuunnella,Lukija on miellyttävä ja eläytyy lukemaansa kiitettäväsri,
   
    Voihan vitsi, ny sain saman kuvan esille, klumps. olkoon en uskalla mennä
   Selailen toisinaan blogejanne,
   ku on parempi päivä ja näkökin mukamas parempi.
   
   Oikein mukavia pirttipäiviä,tammikuunlopilla.
   

Tää ei oo kuvakirja,

                 Jätän kuitenkin niiku tilan kuvalle. En millään löydä niitä kuvia liivintekeleestä.
        
Mut sitkeesti oon  saant sen toisen vinotekniikalla kutomani huivin valmiiksi, lanka ei riittänyt vaan jouduin tekemään loppukulman jollain. mitä lie huovutus lankaa..mut saman väristä ja-paksuista, Sit mie huomasin yhen karanneen silmukan ko sitä tekelettä valoa vasten tirkistelin, voi sapernaut, meinas mannä sormi suuhu...no minkäs siin teet ku langalla sitaisin karanneen yksilön kii ja pujottelin langanpäät kutimeen. Näit keinoja ei oo paljon käytettävissä, ku ei nää kohdetta.                 

Sitte vaa teil leppoisii talvipäivii, mänkäähi laskeen mäkkee, nyt on luntaki, mut apuvoinii pittää olla mukana jotka nostaa mummot ylös hangesta;)
Hip hei  talvista hellettä....

Kuva. silloin kun oli talvi...

Vuosi 2015, elelee viimeisiä aikoja.
Vanhaksi tuleva vuosi on minulle ollut surkea, täynnä menetyksiä,  ja alakuloisuutta, toivottomuuttakin.
Tunnen tulleeni vanhaksi, ressukaksi yht äkkiä,mummoksi joka kulkee horjahdellen ja kumaraisena koko ajan jalkoihinsa silmäten säälin itseäni:miksi minä sairastuin. Ajatus joka on varmasti jokaisen sairastuneen kohdalla: miksi..Minusta on tullut pahantuulinen ja teräväkielinen akka, jonka ukkokin kyllästyi moiseen menoon....nyt on kahvittelupaikat vähissä....niiku nollissa...Vaan kukapa vapaaehtoisesti alkaa vetämään vammaista perässään, jos ei oo pakko, sen ristin moni jättää jälkeensä poistuen taka vasemmalle, kuten sanonta kuuluu.
Mut näillä se on mentävä vanha vuosi, uudesta ei voi sanoa mitään.

Toivotan kaikille mukavia ja rikkaita vanhoja sekä uusia päiviä.

Joulukuu, juhlakuu

Heippa.''

Onpa vaikeaa nähdä kirjoittaa, kun niin on pimeää.
Käsityökin olis valmiina, mutten taaskaan löytänyt sen kuvaa...
Tein niitä isoäidin neliöitä puuvillalangasta aikomuksena yhdistää ne tuolinpeitoksi, mutta teinkin niistä liivin..oikein riemun kirjava tekele.

Sain uudet valot huusholliini, sellaiset esim.  näkövammaisille tarkoitetut valaisimet. Täälläkin seudulla laitetaan runsaasri tälläisiä valaisimia, jos asukas muuttaa, valaisimet siirretään sinne uuteen kotiin asukkaan mukana.

Huomenna on näkövammaisten pikkujoulu, saadaan jouluruokaa ja pukin paketti-

Elintarvuketuholaiset ovat vihdoinkin nujerrettu, melkein kolme viikkoa jouduttiin myrkyttämään . Kyllä minä romahdin, en vieläkään ole valmis asettamaan keittiötä normaali kuntoon, avustajani jo ehdotti, mutten vielä kykene, oli se sellainen shokki minulle, nyt kun en kyennyt niitä aikaisemmin havaitsemaan ja torjunta olis voitu aloittaa ajoissa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, mie otan joulukiireet ihan rauhassa, on tästä näkövammaisuudesta hivenen hyötyäkin; voi jättää kaiken järjettömän kiireen unholaan.

Huh huh huivia, villassa kelpaa lämmitellä:)

Heippa ,marraskuun tohinoissa.
Huivin kuvan löysin vihdoinkin näytille.
Onpa mukava vähän kirjoitella, ku tietsikka tekee taas näppäilyllä suuremman tekstin:)

Vaan marraskuu pukkasi kauhean riesan esille, ihmettelin jo muutamia päiviä sitten pikkuista liikehdintää keittiön työpöydällä ja jossain vaiheessa vähäinen näkökenttäni havaitsi liikkuvia vilkkaita otuksiavoi pprrrkäle. Pyydystimme  Marin kanssa veitikat lasipurkkiin ja testattavaksi labraan...eilen sain sieltä soiton että tuholaiset ovat riisihäröjä, voi apua.. sain ohjeet taistelusta niitä vastaan. Ovat vaikeasti torjuttavissa.

 Olin eilen illalla niiiiiiin stressaantunut, etten kyennyt keskittymään edes äänikirjan kuunteluu ja korvankin tinnitus vaivaa sunnnattomasti streaantuessa:( Teki mieleni kirkua suureen ääneen, ku juur täs vähä on selkiintyny nuist näköasioista.
Voi himpulan vitjat....edellinen riesa oli muutama vuos takaperin, hinkalokuoriainen, mut se oli helpompi torjua, kun olin vielä näkevä ja pystyin itse tekemään torjuntatyön läääh.puuuhhh.

Että mukavata marraskuuta, sitä en rakasta, mut sietää täytyy..

Hitsiläinen

Hei kaikille lokakuisille nimppari-ja synttärisankareille.
Mie oon onnistunut sotkemaan tämän suurennusohjelman, enkä pysty suurentamaan tekstiä kovinkaan paljon. Korjaaja tulee ens viikolla.

Neulehuivin kuvankin sain nii piiloon,että että

Ny menee senat sakasin....palaan marraskuussa.

Pelakuut pernakopassa, pääs sistiloihin:)

Heippa taas_)
Pikku kirjaantuminen blogiin,tää  näkkee nii huanot näi iltasella, ettei tää piä pitkää puhetta.
Kirpparilla oon käyny hypistelemässä kankai ja esineitä, ostin mie yhen huivinki ja pelasin hedelmäpelii, voitin 8 euroo...
Ja sit mie toivotan lokakuun tervetulleks meijän kulmille.

Juhani Palmun tekele:)

Jaa,a taideteos on näytillä.

Joskin tämä  teos on huutonetistä ostamani juliste, tykkäsin,  yksinkertaisen, suoraviivaisesta teoksen tyylistä ja pitihän tuo ostaa. Kirpparilta löysin sattumoisin sopivan kehyksen. leikkasin kuvan, joka sopi kehyksiin kuin nenä päähän..


Oon mie oikein kutonutkin, pyöröpuikoilla n:o 10 väsäilin alpakkalangasta, vinotekniikalla hartiahuivin, 0lis saanut olla leveämpi, mut menee noinkin, pituutta on sitäkin enemmän. Laitan joskus kuvan, ku saan aikaiseksi kuvaamisiin.
Voin taas jatkaa isoäidin neliöiden virkkaamista.

Äänikirjoja tilasin parisen kymmentä, jokaista ei jaksa kuunnella, kun samalta tuntuu, kuin oikeesti lukiessa, jollei kirja miellytä, se pannaan syrjään .Näissä äänikirjoissa on myös lukijan äänellä suuri merkitys onko kirjaa kiinnostava kuunnella. Mie piän myöhemmin iltasella kuulokkeita. voin kuunnella rauhassa, en häiritse muita hollilla olevia.

Kävin silmäpolilla viimeisen kontrollikäynnin. Tilanteeni on stabiili, tai jotain sinnepäin, ymmärrän, että tilanteeni näön menetyksen johdosta on vakiintunut, ei asiassa ole mitään enää tehtävissä.

No niin ystävät ja kylän miehet..ja naisetki..leppoisaa syyskuun puolvälli...elellään ihmisiksi, ts. ollaan ihan nätisti:)

Kirjoja kuunnellen.....

Vähän editointia 29,8.2015

Heippati kaverit,
Lopulta mie löysin tuon kuvan pinkkihupparistain niiko ihan vahingos vaik tännään o nii pimmeetä ts. hämärää, miun maailmassain. Joskin ei auringon paiste oo yhtään parempi....

Tää toinen kuva on vissiin parvekekukkasest hopealangast, oon nii läheltä kuvannu, etten itekä saa kuvast mittää selvää...

Mie oon kuunnellut niit äänikirjoja joita tilasin.
> Kangastus 38 > Unennäkijän muistelmat > Saaren hiljaisuudessa >Kun isoisä Suomeen hiihti > Kasvot betonissa, jota parhaillaan kuuntelen. Oikein mieluisia kirja äänitteitä. Mie olin haalinut näitä kirjoja jostain kirpparilta, halavalla, enkä ehtinyt niitä lukea, niinpä kirjoitin tussilla isoilla kirjaimilla nimet paperille ja tilasin äänikirjat  CELIA äänikirjastosta.
Minun on mahdotonta seurata telkusta tekstitettyjä sarjoja, kun en näe lukea niitä, kotimaisia ohjelmia voin seutata kiikarilaseillani, jotka ovat apuvälinelainaamosta kuten muitakin vähäiseenkin näkemiseen auttavia välineitä.
Menen taas perjantaina silmäpolille lääkärille, kait mie nyt saa b- lausunnon Kelaa varten, näkövammaisuuteni todisteeksi.


Ps. Parii kirjaa lisään tähän samaan luetteloon...>Kabulin tyttöjen salaisuus ja> Kuolema Ehtoolehdossa...Minna Lindgren < >Kasvot betonissa Tapani Bagge ( rikosnovelleja)
Kyllä mie taas noitusin, ko vahingossa kirjauduin poikkeen, ko tään kirjoiin, enkä  millään osannu kirjautua,salasanakin oli hukassa j.n.e. huh miun tohelointia...Oon pysyny kirjautuneena siit asti ko näkö meni, enhä ,mie niit lyijykynäl kirjotettuja tunnuksia  löyvä vihostain, siin män kaik kirjotukset hevon persiiseen...

Elokuu on aikas vähissä, jaksellaan leppoisasti.

Äitin kullanmuru

maman kumppani 10 vuotta

Heips rallaa. Rakas täyttää pian 13v ja pirtee mummokoira vielä onkin., kyl mie hänt nii rakastan, et vallan vallan...nyyhh. Siel hää poijan perheen luona asustaa ja pojantytär täyttää ens kuussa 16v ja koiruli 13v, hää on jo vanha tyttösen ikään verrattuna.
Miun parvekekukat virkistyi, kun otin ne pois parvekelaatikosta ja laitoin ukolta saamani, pöydän päälle, nyt eivät oo kauheessa helteessä koko aamupäivää. Laitoin vettä ämpäriin ja vähän lannoitetta ja upotin kukkaset siihen, pelakuut tykkäs ainakin kylvystä.

Virkkuu hommia oon väkertänyt, niitä mummoneliöitä, niitä on jo helppo tehdä.
Olis villalankaakin, mitähän siitä tekis, nuo neliöt on nii helppoja, en tiijä uskallanko liiviä alkaa tekemään, on kovin isotöinen. Miulla vaan vaanii se tarpeettoman tunne. Enhän mie ennää kaikenlaista tarvii kun koiran ulkoilukin jäi pois. Tuntuu välillä ihan toivottomalta ja ukko ei yhtään lohduta eikä oo mukana miun surussani. Ite pittää taistellä, ukolt ei heru mitään myötätontos, saatika olalle taputusta, halaamisesta puhumattakaan. Kyll mie kaipaan fyysistä kosketusra kun miul on vaikeaa.koiramummokaan ei oo enää luonani paijattavana. No jos saan kiinni jonkun halinallen niin......kuka lopun arvaa...

Olis paljo muutaki höpinää, ku unimatti on taas eksyny eikä löyvä miun luokse.
Mie mään sänkyyn oottamaan....ukkoo ei tarvii oottaa hää on kuorsannu jo mont tuntii...

VOIKAATTE  ELOISASTI.
Ps- korjaan virheet toisella kertaa...

Ruusukkeita.

Helloo kansalaiset .
Tässäpä kuvassa koreilee minun koiran muutama palkinto ruusuke.
Koira sai niillä tervetulleen paperit, jotta on hyvää sukua tehdä ihania pentuja. Yhdet pennut, antoi lääkäri luvan tehda. Yhden nisän joutui poistamaan, kasvain epäilyn vuoksi, joka kuitenkaan ei ollut sellainen jotain muuta, ei paha.
Leikkauksen jälkeen. sain koiran omakseni, kun sillä ei ollut kasvattajalleen enää rahallista hyötyä. Sain ihanan terhakkaan kumppanin kymmeneksi vuodeksi, se on pikku vahtija, äänekäs ovikello, iloinen tervehtijä ja kaikkea mukavaa puuhattiin yhdessä. Nyt mummokoirani on poikani perheen ovikellona yms. välillä käy minnuukin tervehtimässä, kun kiireinen poikani löytää sopivan ajan, poiketa  luokseni.

Miksikohän minun kukkaset parvekkeella ovat aina surkean näkäisiä. kesäneilikat on ihan ränsistyneen näköiset, onneks pelakuut ovat suht nätit, liikaa lehtiä, kenties.
Ihailen aina toisten kukkasia, ovat reheviä ja kukkaisia, mie en ikinä onnistu, hoidanko niitä liikaa rakkaudella, että siihen nääntyvät. Täs elokuussa niiden jo viimeisrään pitäisi osoittaa kukkeutensa...vielä mitä,

Nii, se on elokuu ja täyskuukin oli ja meni, kohta on aika laittaa kynttilät lyhtyihin ja koristaa pimeitä iltoja. Valitettavasti mie en näe kynttilän liekkiä, enkä enää voi ihailla ja tunnelmoida kynttilän tuikkiessa parvekkeella.

Virkkuu sujuu ja isoäidin neliöitä valmistuu, täl kertaa puuvillalangoista, joita on jäänyt tähteeksi sytomyssy tekeleistä
Heippa hei, eläkää ihmisiksi.....

Kuutamoo ja kynttilää..

Heips .....pittää jo alussa mainita,ett on paljon virheitä tekstissä, en jaksa alkaa korjaamaan....ku o muutekin vaikee  nähdä ja lukea.

Tein mie  puol tuntii töitä, jotta olisin saanu näytille uuden pinkin hupparini , mut ei millään onnistunut.Olin meidän muotiliikkeessä, eli Tokmannilla ja bongasin siellä Pinkin värisen hupparin ja lyhyt- hihaisen musra/ valko raita t-paidan. Miul on saman merkkisiä paitoja pitkähihasina, ovat mukavia ja pehmeitä puuvillatrikoota ja erittäin edulliseen hintaan ja laatusuhde on ainakin miun mieleen.Mie ostan usseesti ja edullisest, ko kyllästyn nopeasti vaatteen voi laittaa eteenpäin kiertoon.
Vähäsen oon virkkaillut isoäidinneliöitä, ihan yksivärisiä puuvillalangoisra, 8  krs-neliöitä.

Olen liittynyt CELIAäänikirja CD- juttuun joka on tarkoitettu näkövammaisille t,m,s ryhmille.voin tilata äänikirjoja ja kohtapuoliin mie saan lainaksi myös kuuntelulaitteen, josta äänitteet kuulee ja (kait siinä tietokonettakin tarvitaan) tulevat ja laitteen muisti pitää huolen, mihin kohtaan viimeisin tekari on jäänyt. Olen yrittänyt kuunnella MP3- soittimesta,mut se aloittaa aina äänitteen toiston aina alusra näin ollen tulee hiivatin pitkiä loruja auts...
Voi sapernaut, ko alkoi taas selkään koskemaan, No tulhan täs jottain pölistyä näit mummon pikku turinoita, samanlaisisa ko aiemminkin.
, päivämäärä vaan on uusi; eli päivitetty...
Kyl mie vähä tekstiä korjailin, mut vaikeeta on ko n.7- 12 sanaa havaitsee yhellä rivillä ja sit ko vaihtaa riviä, ei muista mitä siin eellä luki.-ggpprrr

Vointeja ja kesän tuiksuja lukijoille.

PS, Ihailin blogissa: Pinkit korkokengät....hänen kaunista pinkin väristä takkia...

Neliöitä Kellokosken peittoihin.

Keskiviikkona niin pilvistäja mulle melkein pimeää...
Isoäidinneliöitä virkkasin niihin torkkupeittoihin, joita monta ihmistä on kokoamassa. Sainkin tämän langan virkattua loppuun, kolmekymmentä neliöö 15x15 sain väkerrrttyä. Tässä nyt ihmettelin: mitä nyt alkais tekemään
 No aloin taas virkkaamaan neliöitä, koska se sujuu aikas mukavasti, vaikkei hyvin näekään, mut sormet tunnustelee.
Tekstiini tulee paljon virheitä, vaikka nytkin on kirjainkoko lähes kolmen sentin korkuinen mutta vas. silmässä oleva pimeä kohta, sotkee koko ajan sekä kirjoittamista, että blogitekstiem lukemista.Ja toisaalta, mitä kauemmin luen, sen huonommaksi teksti menee, näkökyky vissiin väsyy...

Elämä tuntuu tavattoman tylsältä, kaikkien ihanuuksien näkemisen jälkeen, ei auta vaikka hokisin...sitä ja tätä mukamas lohduttavaa-
 on kemties  samanlainen olo, kun pikku Maijalla joka ,menetti vanhan nukkensa ja äiti lohdutti, saat uuden nätin nuken...Maija hiljaa sanoi: mutta kun se ei ole Tytti ( entisen nuken nimi)
Nii, et mieki sillä voin kuiteki lohduttautua, että näen kuitenkin edes hahmoja, vaikkei ne olekaan runnistettavissa....

Mut kepeää kesälomaa kaikille  ja nauttikaa NÄKEMISTÄNNE asioista

Ruusuja mulle, ruusuja sulle....

Iloista heinäkuun alkua.
Vihdoin hellekin painaa päälle,  mie en tykkää...
Toki kuumuus on kesän ihanuus monille.
Ruusut sain kesäkuun synttäripäivänä,
Parvekkelle ostin muutaman pelakuun. laitoin ne purkkeineen koriin, joka on lie toiminut perunakorina entisinä aikoina, on aikas rähjääntyneen näköinen, mut sain ostaa nii halavalla, vain 0,50

maksoi ja kuitenkin ehjä, sanka puuttuu, mut mihinkäs sitä tarvii.
Nyt pittää lopettaa, ku selkää polttaa täs kirjoittaessa, tarkastan sit huomenna virheet.
Voikaatten hyväst....

pahuksen sukantekeleet

Heips
 No niiku mie oon  yrittänyt jatkaa sitä sukantekelettä, joka jäi kesken ku näkö meni.
Ny oon taistellu sen kans, paha paikka ja mie sotken koko ajam lisää, pitäis vetää puikot pois ja tehä parin purkukerrolsen jälkeem uus ytitys
Ukkoinki koitti minnuu autaa, ---ei hää saant silmiä kiinni......
Pittää löytää näkevä' ja osaava ihminen tähä rojektiin....että mie voisin jatkaa yrittämistä...
Löysin kirpulta tään ihanan rahapuun paril eurolla.
Nythä miul on jo kaks kukkaa,rönsylilja ja rahapuu...

Sataa ku ellin böksista.......


c

Juhannusstaikoja. luonnon ihmeitä.

Hyvää juhannusta  ja syökäätten hyvää ruokaa vatsan täydeltä.

 Valitsin sinulle juhannuskukkaseksi,  ptenen parvekeneilikan, neilikan, josta suuresti pidän.,
Ensimmäisen kerran hankin niitä parvekkeelle

Kesätyttöjä

Heips, tässä myö ollaan 1950 luvulla kotpihass.  mie 13v ja koirani  Sami-Liisa 12v
Miul oli vaaleanpunainen. valkopilkullinen nailonkankainen mekko, joka siihen aikaan oli useamman tyttösen yllä'. kangasta oli myös vaaleansinisenä.
Tuos kuvassa myö ollaan viel iloisa ja kesämielellä, kuten lapset ja eläimet kun nauttivat kesälomastaan...

Miul koirani ol ystävänä ja turvana ei tarvinnut pelätä poikien kiusaamista kun olin koiran kanssa kylällä.
<sitten tuli syksy ja Sami alkoi sairastaa. Olin aamulla aikeissa matkustaaTampereelle. kun isä tuli kertomaan koitani menehtyneen yön aikana. Voi mikä suuri suru minulle. itkien aioin peruttaa matkani, mutta isä kehoitti minua matkustamaan.

Tullessani matkalta. Sami oli jo haudattu. eikä minulle paikkaa kerrotu
Tämä oli elämäni ensimmäinen surullinen tapaus, enkä silloin aavistanut niitä suuria suruja oli tuleva  useita. liian useita.

Nykyisestä ihanasta terrieristä luovuin, koska en pyty  pikkurouvaa enää hoitamaan.
Poikani perhe pitää huolta vanhasta koirarouvastani. Oikein
 hyvä asia. tapaan pikkú lemmikkiäni silloin tällöin, kun poikani käy pikimmiten poikkeemassa.


Nyt hoi nukkumatti, täällä ollaan valmiita unen maailmaan...

Pyhä ja päivä

Meil päi tuulee oon seurannu parvekkella piipahtaessa, kuinka pihan isojen koivujem latvat taipuvat tuulen voimasta- Luonnon voima on armoton,
Komeat puut ovat kasvaneet jo niin pitkiksi, että  havaitsen nojatuolissani istuessa, niiden taipuisat latvat.
Havaitsen liikkeet, tunnistan tutun henkilön hahmon, profiilin ja liikkeet, muistikuvia, joita aivot ovat   tallentanee.t näkökyvyn toimiessa.

 Päiväni ovat tasaisen hämäriä, oikeestaan ruskean sävyisiä, vasra illalla alkaa enemmän  pimetä ja pimeys on kenties samanlainen kuin muillakin ihmisillä.
 Aurikoinen päivä on yhtä hämärää, aurinko yrittää nyt hieman häikäistä minua, kun pilviverhosta pilkahtelee .

Bloggailen omaksi voimakseni, ja ajankuluksi, muistot näkökyvyn lahjasta, ovat kovin tuskalliset.