sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Pähkähullu:(

No nii, mitäs sitä mummo muute, ihan on pähkähullu, puikkoines ja sukkakutineissaan, ko tällasena vaivasena ylleesä alkaa kutomaan.

Mie pudotin yhen puikon, jotka hulluuskohtauksen sattuessa, tilasin Lankamaailmasta sukkalankojen kanssa.
Istuksin ukon luona sukkaa kutoen, kieli keskellä suuta, ko silmukka ol pudonnu ja mie sitä aloin metsästämään, no eikös puikko joku knit..ja  jottain...luikahti polvellein ja siitä hevon persiiseen. Mistään emme sitä löytäneet ja mie kirroilin sivistyneesti ja pakkasin kamppeeni ja livahdin kotiin. Voi ku minnuu suututti, jospa ukko sais loihdituksi puikon esiin, totisest toivon sitä.Onha miul vissiin viel  kolmosen alumiinipuikot ja bambuuki, mut nää uuvet ol nii tärkeät.
Ukko uhkali, jotta kohta lähtee kutimukset...jonneki en taija täs sannoo, mitä hää tokaisi.
No, elämä on....
Muuten, tuo avausskuva on pihapihlajasta, hokasin täs yks päivä ja tähtäsin kameraa sitä kohti ja kappas vaan, siin se seisoo riippakoivun eessä ,täydessä tällingissään:)Kauempana siintää kaupungin koivikkoa.

Jaahas, lähen ottamaan iltalääkkeet, jospas ei hulluuskohtaukset painasi päälle;)

torstai 14. heinäkuuta 2016

Äänikirjojen kuunteluun.


Torstaina heinäkuuta ja 14 päivänä vuonna 2016.

Sukkakutomuksien lomassa näytille äänikirjan kuuntelulaitteeni, joka on näkövammaliitolta saatu lainaksi, monenlaista nappulaa on, mutten osaa niitä hyödyntää, kun ohjekirjan lukeminen ei onnistu, ees lukulaitteella, koska tekstiä on paljon enkä pysty lukemaa runsasta teksti määrää

Ukkoki laittoi miulle ommaan pöydän kulmaansa vanhan suurennuslasilampun, joka toimii oikein mukavasti ja voin ahkeroida kyläillessäkin:)

Hmm puolipilvistä täällä, mutta lämmintä. parvekkeen kukkaset on nii ja näi, pelakuut on tehnyt nuppuja, ootan vaan koska aukeavat.

Avustajani kanssa kävin lankakaupassa ostamassa yxväristä tummaa lankaa, kirjavien seuraksi, tumma väri on helpompi nähdä vaaleita puikkoja vasten. Bambupuikot ei luista hyvin, mut ei silmukat putoile karkuun. Tällaiset järjestelyt ei olisi tullut mieleenkään ,ollessani  näkevä silmäinen.

Äänikirjaa lähden kuuntelemaan: TAPANI BAGGE. KASVOT KATUOJASSA. Mustan huumorin sävyttämät kirjat ovat mielenkiintoista kuunneltavaa, kirjailijalla on sana hallussaan.

 Hups lisäsin toisenkin kuvan laitteesta:) Kuuntelin eilen kakden kirjan alkua,hhmm lukija sopotti kuin sairaalle lapselle...eeeiii ja toinen lukija oli paatoksellinen ja painava ja teksti oli yhtäkaikki: Hän hän hän teki sitä, hän ja hän...mie en jaksa kuunnella pelkästään nänt sanaa joka lauseen alussa ja keskellä, kirjan suomentaja on RUTI PIRJO jomka suomennoksia en enää ota lainaksi. en yhtään tykännyt,kovin ykstotinen, eikä osaa käyttää muuta sanaa.
Ajattelin mielessäni, kuinka olisin suhtautunut jos olisin lukenut kirjaa kuten silmillä luetaan, olisko tullut samantapainen tympeys tekstiä kohtaan:( Nyt ymmärrän hakea kirjastosta: mieluisan lukijan, ja toisen suomentajan. Onneksi tällä suomentajalla on vain 16 äänikirjaa kontollaan, ne on helppo sivuuttaa.





torstai 7. heinäkuuta 2016

Näkövammaisena tehty eka sukkapari:)

Sateinen torstai heinäkuun 7 päivänä  2016.

JIPPII:)  
  Ja kiitos Irmalle avusta.

Ei niin nätit, mutta ihan itse värkätyt sukat. Hammasta purren ne on tehty, suurennuslasilampun alla, Kävin psyykkisen taistelun ja selvisin siitä voittajana ja sain kuin sainkin oman käden tuottaman käsityön.
Ei sitä näkevänä osannut kuvitellakaan, miten vaikea on kutoa ohuilla puikoilla ja ohuella langalla, ihan järjettömän vaikeaa, joten heitin koko ajatuksen romukoppaan ja vasta nyt runsaan vuoden päästä, olin valmis yrittämään uudelleen sukkapuikkojen käsittelyä. Taistelin ja voitin ja olen tosi tyytyväinen, onnellinen ja vaikka mitä...positiivinen tällä kertaa, toisella kertaa jotain muuta. Paitsi..

Sään muutos on iskenyt lonkka/selkä/jalkakipuna.Viime yönä heräsin tuskalliseen lonkkakipuun ja oikean jalan puutumistuntemukseen, näin niistä jopa unta ja heräsin ankaraan kipuun, laahauduin keittiöön ottamaan kipulääkettä, mut uni oli tipotiessään kun en saanut sängyssä sopivaa asentoa.
Olin vähän peloissani, kun puutumistunne jalassa ei ole hyvä merkki. Aiai nyt pitää lopettaa, selkä alkaa taas kipuilla.
Sateista iltaa meijän tienoilta, meren ääreltä. Sataman nosturit näkyy taivasta vasten, vaikken enää niitä näekään, mutta tiedän niiden siellä olevan.

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Uudet kukat:)

Voe voe mitä hiivatin punaisiaviivoja tul kirjoitukseeni, vaikkei ne näy tässä tekstissä, sit ko painan: julkase ne tullee esiin..ttrrrh

 Helteistä heinäkuuta  2 päivänä 2016.

Tuulee niin vimmatusti, miun uudet pelakuut senko heiluu parvekkeella, toivottavasti eivät katkea.
Ostin ne 1 euro/kpl honkkarista, olivat aikas rähjäisen näköisiä, mut muutamassa tunnissa jo piristyivät. Tuos on mukana tuo yx punainen pelakuu, joka viel kukkii, on kyl iso nuppuki vähä jo punertaa.
Käin tokmannilla tänään, raitapuseroita syynäänässä, mut kaik isot koot ol mänt ja S kokoa oli ihan mielettömästi, jokaises raitavärissä.

Sain mie  sukan, yhen sellasen, valmiiks, siin oliki aikas homma, iha kärkikavennusta aloittaessani, putos yx silmukka ja mie en sitä saant kiinni. Voi paholaisen painolasti, minnuu iha itketti, ku koitin sitä silmukkaa haroa puikolle, eihä siit mittää tullu. Mietin pää punasena kuka minnuu vois auttaa ja .keksin ditten yhen naapurin rouvan täs iha likella. Mie oitis kysymään häne apuaan ja hää lupautu heti tulemaan miun avuksi ja kokeneella otteelle korjas minun onnettoman, jälkiä. Olin kyl purkanu jonkin matkaa, jotta hää joutus kerräämään kaik silmät puikoille. Mut hyvä tul ja mie olin erittäin kiitollinen hänelle. Ja vielkii:
KIITOS IRMA
Olen viikon tauon jälkeen kuunnellut äänikirjaa: KUISKAUSTEN KUJA, 
Viimeksi kuuntelema kirja oli pitkä 27h etten jaksanut aiemmin alkaa uutta kirjaa, Taisin mainitakin sen kirjan nimen; VALKOISEN PILVEN MAA, kirjoittanut SARAH LARK.. Mielemkiintoinen kirja ja olen monesti maininnut, kuinka suuri on LUKIJAN osuus näissä äänitteissä. Hänen äänensä pitää olla vaihteleva ja mukaella kirjan eri  vaiheita, aivan kuin näyttelijä, joka  suorittaa onan roolinsa.

No mut, tulipas taas pikku romaani, mut huikean ihanaa heinäkuuta, arvoisat kanssa kulkijat. 
Hymyillään kun tavataan:)


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Ruusuja 7 ja nolla perään:)

Hih, tulipa yks virstanpylväs täyteen, Onpa outoa kun ikä alkaa seiskalla, oon nukkunut jo kaksi yötä entistä vanhempana
Vitsi sentään kun kameran säätö on taas pielessä, mie ku sitä vahingossa painelen, mut sain mie jonkinlaisen kuvan ruusuista.
Kukkia tuli myös pojalta vaikka heidän kans kaytiin vähän ajelulla. Pikku koirarouvakin pääsi mukaan. Siitä mie olin niin onnellinen, että sain rakkaan koiran mukaamme. Kaikki tietysti rakkaita ,mut koiran kanssa elimme kymmenen vuotta yhteiselämää.
Pittää mainita, että sukkatekeleeni on kohta kantalappu valmiudessa, saas nähdä, haaste käyp ain vaikeammaksi. Jos silmukka putoo, son selvä peli ja purku edessä._:(
Hiivatin pelakuut, ku eivät tahdo ees nuppuja?(en kyllä näekään vaik olisikin)  kaks kukkii kaks ei. miun pittää ostaa vaan uudet kukat, jos ostais ne vaaleanpunaiset. Oon sitä jo kovin harkinnut.

Ko vain muistais ostaa:)
Iloista juhannusta kaikille, muistakaa nauttia runsaasti grillimakkaroita, son terveellistä ja täynnä hyviä rasvahappoja ja vitamiineja:) Hihhih, uskotkos näit juhannusjuttuloit:)

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Voiko parvekkeella talvehtia kukka,puu tms?

Kaljasjärven ilta hetkinä 2014

Lauantaita 18 kesäkuuta.

Heitinkin jo kysymyksen otsikossa.
Kon vein isän haudalle kirjavalehtisen kuunliljan, voisko sellanen talvehtia avoparvekkeella ja millaisessaruukussa.
Luin jostain aiemmin, että jottain puitaki voi parvekkeelle laittaa ja hyö siel talvehtii.
No en oo enne mittään laittanu, ehkä en nytkään, kohan kyselen.
Minnuu nii ottaa pattiin ko mittään ei itellä oo jotta vois vähä puuhailla kasvien kans. Tuolloin ko oltiin vuokramolil ol kiva laitella kukkasii ja mönkiä pienessä pihapiirissä, nyt ei oo mittään. ja mie en taho sopeutua ku muutoksia on tapahtunu, mut kielteiseen suuntaan.
Ku tulsivat noi parvekkeen remontoijatki, et sais rauhas laitella sitä mielensä mukaan, parveketta, mut ei oo mittään kuulunu, mennee koko kesä taas ootellessa ja ku niit kesiä ei liene ennää nii paljo edessä tääl kotona, silt miust tuntuu ja ainaski voimat ja into hiipuu vuosien kuluessa. Mittään ei kyl tiijä etukäteen, et siin mielessä on turha panikoida.
Mut niihä tuo näköki män ihan kelvottomaksi parissa päivässä, kaik käi niin noppeesti ja pysyvästi mie jäin pimentoon.
Mut onha jottain saattumuksia olt; oltiin marketis ja koitin löytää paprikan vaakanumeron, ukko sen sit miul sano ja mie pyörähin vaakalle, tuijotin aikani numeroit ja löysin mielestäin oikean. Käännähdin siit ja melkein tartuin miestä käsvarrest,tokaisin kato onks tää nyt oikein, hää vastas, oikein on ja sillo mie havaitsin vieraan miehen, pyysin kauheest anteeks mut hää sanos, että kyllä se on sittenkin oikea lappu. Mie mutisin jottain hänel, et samanvärine takki..ja liukenin ukon viereen. Hää ol kaikes rauhas kerräämäs perunoit pussiin.
Kyl minnuu nolotti, taisin ihan punastuakin, ko silviisiin käin vieraan miehen hihas roikkuman.
Tää on kyl ensimmäisii kertoi ko miul on käynt tään näkövamman aikana, Mut tuskin jäänee viimeiseksi.
No nii taas tul pitkä kirjotus, miul ko sanoja puhaltaa yleaikaa, tälviisiin ei tarvii korviaan tukkia,niiku ukko joskus tekkee ei mukamas kuule mittään.
Mitenkähä mie oon tuommosen huonokuulosden ukon löytänny, mie sokkee hää kuuro;(

Soon moro.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Viikoa vailla.

Hei kaikille.
Laitankin tällä kertaa kesätukka potretin
Kyllästyin niin  poskilla roikkuviin hiuksiin päätin kohentaa ilmettäni hiusten leikkuulla ja väriraidoilla. Viikon pääsrä on minulla täydet kympit vuorossa. En juhli, inhoan juhlimmista. en koskaan ole pitänyt omista juhlistani, toisten juhliin kyllä menen, joskus ihan mielelläni.

Niin, jotkut juhlii, toiset ei.
Elämässäni on ollut paljon asioita, joita ei juhlimisella paikata. Se on turhaa teeskentelyä, jopa hautajaiset ovat kylmä tilaisuus kaukaisine tuntemattomine (sukulaisineen)vieraineen. Vain aivan läheiset kenties tuntevat aitoa surua tai juhlissa aitoa iloa.Tämä on minun mielipiteeni, monet suuret ja kalliit juhlat, ovat vain ruoka-ja ryyppyjuhlat monille tutun tutuille,tunteettomille ihmisille,
vaivautuneena hymyilevälle joukolle yhdentekeviä ihmisiä.

Jaa'a mikäs meidän on ollessa. kesä alkaa olla kauneimmillaan, enkä minä pysty nauttimaan kaikesta kauniista jota kesä tarjoaa.
Voi tätä katkeruutta, joka mieleni täyttää. Phyi phyi pois se minusta.


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Minun näkemislaite pääsee julkuksi:)

 Heippa hei kesäkuus 2016.
Voi ku on taas vaikeeta saada sivun kirjoittelu toimimaan.
Sain kuvat hyvin siirrettyy, mut sit teksti meni johonkin hukkaan..kkkkrrrr. Sainpas taas valitella:(

No täs on miun lukulaite jolla pystyn vähän lukemaan, esim. lääkepaketin ohjeen yms pientä lyhkäistä tekstiä. On tää tarpeellinen laite, vaikka lukeminen on joka tapauksessa vaikeaa enkä jaksa pitkiä kirjoituksia lukea. Kyl lehdistäkin voin pikkasia pätkiä lukee, kun tuntuu siltä että jaksaa keskittyä tekstiin ja kuviinkin.


 Laite on aikas iso, vie tilan puolen ruokapöydästä, mutta muuta pöytää ei miulla ole, enkä halua sijoittaa laitetta vasten valoa, esim.ikkunan eteen siten että itse olen kasvot ikkunaan päin.


Tässä on kuva suurennos n, muutaman napauksen verran

ja tässä isompi suurennos, kuten näät, toinen tyttö ei mahtunut enää  kuvaan. Tässä laitteessa suurennos pysyy melko selvänä, mut suurentaessani tietokoneen näytön ohjelmaa, se menee erittäin epäselväksi, etenkin kuvat häviävät sotkuiseksi väreiksi.


Parvekkeeni pelakuut ei tykänneet tulla meille. pari kukkasta on jäljellä, enkä pysty näkemään, onko ees nuppuja. Avustajani vois katsoa, mut hän arastelee kovin tätä korkeutta 6:s krs.
No pittää ostaa uudet pelargoniat tai muita kukkasia... ai niin ostin samalla kertaa kaksi punaista petuniaa, jospa ne toisivat kukinnallaan miul iloa.

Ja takaisin kotiin, kuullaan:)
On muuten auringon paistetta, myrskystä ei ole vielä merkkejä, vaik tuuleekin puuskittain.

tiistai 24. toukokuuta 2016

Kukkanen, jota ei enää ole.

Heps kukkuu.
Onhan kukka vielä olemassa, muttei minulla enää, syyskukka vuodelta 2014. On tuossa vanhassa kirpparilta 50 sentillä ostetussa korissa, johon tänäkin kesänä olis tarkoitus laittaa pelakuita.
Meil on  parvekkeen puolen ikkunan ja oven vaihto. Koskas lienee,  sitten pitää parveke tyhjentää.
Avustajani kamssa pestiin ja vähän siistittiin ulkokalusteita, ovat sitten  puhtaita, kun sisälle ne siirretään, remontin ajaksi.
Kukkasia ei kovin paljon viitsi laittaa ennenkuin saavat homman tehdyksi. Orvokit on tosi komeat, laiskuuttani laitoin ne oman virityksen lailla laatikkoon ja kovasti ovat tykänneet, kajsi komeaksi kasvanutta asetin pikkuiseen pläkkipeltivannaan, purkkeines päivines.
Jaa'a mitäs täs muuta..-tapahtumia on sangen vähän. Kotona istumista ja äänikirjaa kuunnellen päivät kulkevat omissa uomissaan.
Isoäidin neliöita virkkaan toisinaan, kun muuta käsityötä en pysty tekemään.
Kirpparilla käytiin yhtenä päivänä ja ostin pienen alun vihreästä rönsyliljasta. Entinen suuttui ja käi lopahtamaan, ku kevät teki tuloaan. Rahapuu on säilynyt hengissä talven yli.

Nyt, höpinät seis, lähen ruokailemaan.
Viihtyisiä alkukesän päiviä itse kullekin kaksijalkaisille ja myös nelijalkaisille ystävillemme.




torstai 12. toukokuuta 2016

Peitto, kuin latiamatto:)


Toukokuuta hyvät ihmiset:)
Kästyö  kukkia ja sairaskertomusta, niistä  on tänään tämä sivu tehty.

Tässä se uusin tulokas makaa, aikoinaan siitä piti tulla liivin selkäosa, tuosta punaisesta neliöstä, mutta siitä tulikin tämän näköinen tekele. Taas suorakulmapeitto.

On ollut mahavaivaa jonkin aikaa, jään kuulolle, mitä lääkär siihen määrää.
 
Mut oli ilonhetkiäkin , kun poikani kävivät äitienpäivänä ja koirarouvakin pääs mammaa (se olen minä) tervehtimään. Koiran häntä vähän lurpatti, kun lähtivät kotiin.Olisko se jäänyt minun luokseni, mielelläni olisin pitänyt, mutten pysty sitä ulkoiluttamaan, nyyh.

Pakko lopettaa, maha kipuilee jälleen kovemmalla otteella.
Palaan linjoille tuonnempana.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Kotikadulla

 Parin kesän takainen kuva, olin koiran kanssa lenkillä ja etsin jotain kuvattavaa hhmmei hääppöinen, mut herättää mukavia muistoja koirani ulkoilureissuista. Kaipaan kovasti niitä yhteisiä hetkiämme.
Olin parturissa ja iso kasa hiuksia jäi parturin lattialle,  hiuksia lakaistessaan, hän sanoi niistä tulevan kätevän neulatyyny:neulat teroittuu samalla ja hiustuppo on tarpeeksi pehmeä, jotta neula sujahtaa mukavasti tyynyyn.
Sain valmiiksi  neliöpeiton,mutten viel kuvannu sitä. Vähän olen saamaton. olen vaan kuunnellut äänikirjoja. Olen kuunnellut kolme äänikirjaa, raumalaisen kirjailijan,Tapio Koivukarin  romaania, olivat kovasti mielenkiintoisia, olemme joskus veneilleet samoilla seuduilla ja romaaneissa on paljon tuttuja saaria ja luotoja. Äänikirjan lukija: Heikki Packalen on mielestäni oiva lukija, etenkin tällaiseen meriaiheita kuvaamaan.  Myöskin Juhani Merilahden romaani:Luotolaisen lokikirja, on Packaleenin lukema
.
Kohta juhlitaan vappua, miun esikoinen syntyi vapunpäivänä 46vuitta sitten, voi sentään.Vapun aattona ajelimme mieheni kanssa ensimmäisellä autolla,skoda oktaavialla ( jota kohta syntyvä poikamme nimitti isin rottoseksi)  ja juttelimme jonkun toisen syntymästä, aavistamatta, että miekin lähen seuraavana aamuna vauvaamme synnyttämään. Niin, siinä puuhassa meni 12 tuntia ennenkuin poikalapsi näki päivän valon. vajaat kolme viikkoa etuajassa, mut 9 pistettä sai poikamme.,Oma pikkuinen vauva, joka saapui neljän avioliitto vuoden jälkeen, nautimme kaksin olostamme tarpeeksi kauan, joten lapsen aika oli juuri sopiva. Olimme valmiita vanhemmuuteen.

Iloista vappujuhlaa ja oikein riemukasta kevättä kaikille .

torstai 7. huhtikuuta 2016

Löysin peiton trallallaa..


Heippati, täällä ollaan, kyynelten jälkeen on taas ihan mukava mieli...ja peiton kuvakin löytyi arkistostani. Eikös siinäkin ole jo pienen ilon aihe. Kirjoitan hiukan ko näkö tuntuu selvemmältä, vaikka minulla onkin ikuinen hämärä ja utuinen näkökenttä.
Tänäänkin on ulkona pilvistä, tihuttaa sadettakin
.
Voi sentaan, pitäis lähteä hankkimaan henkilökorttia, ajokortti ei kelpaa todisteeksi, eivät viranomaiset ole viekäkään sitä minulta pois ottaneet vaik olen vuoden ollut näkövammaisena...hhmm näihin päiviin asti ajokortti on kelvannut todisteena asioiden hoidossa..

Nii, tuos peitossa on molemmissa päissä eri väriä,vaikkei kuvast kait saa selvää, tuo neliö ku on nii hallitseva, mut suorakaiteen muotoinen hää on, kuten kohta valmis uus peittoki. Tämän mie lahjoitin ikäihmisten käyttöön.

Mut mie täs kirjoittelen tuonnempana lissää kuulumissii, kohan saan niir kassaan.
Voimia teilkii päiviinne. kevättä ootellessa..

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Näky huono, pillittää...

Kästyöni jaksaa taas olla hukassa, olen mie sen jo nettiarkistooni laittanut, mut siel se jossakin kyylää, eikä suostu näkösälle.
Oon tainnut sotkea bloginikin, profiilkuvakin häippäs  ku yritin saaha sitä toista blogiani näkösälle, turha vaiva itku siin vaa pääs, ja täshä mie oon kollottanut jo monena päivänä. Suoraan sanottuna vituttaa ku menee kaik persiilleen, joita yrittää tehä..
Avustajani joutus oikein työvoimatoimiston pakottamaan työhön ja mie, ku juur sain asiat hiukka järjestykseen ja vakinaistumaan...voi v..tprkkkk,,miun hermot lie kovast kireellä. Lääkäritki vaihtelevat verenpaine ja verenkiertolääkkeiätå ja mie tuun entist hullummaks ja itkuisemmaks...
Tähä varmaan tullee hirveesti virheitä, en jaksa alkaa tarkastamaan ja käyvä korjaamaan. Nii rankkaa se uuvelleen lukeminen on, koitan täs vaa muistin mukaan  säheltää näppäimiä.
Voiko mie voisin kirjottaa iloisemmist asioista, mut miun oloni on yhtä kaaosta, ei se juur herkullist ole. Tässä voin vaa todeta, että parhaat päiväni ovat takanapäin.

Virkkausta koitan tehä, muuten...miun peukalot on haavaiset ja lanka monesti painuu kippeest siihe kirvelevään haavaan, pitäis vissiin käyvä ees hoitajan luona nayttämäs niitä. Avustajaki sano. että peukalosi ihan nilellä..(nahattomana) hui..nahat veks..

Luulin jo löytäneeni kästyöni kuvan, ei löytynyt, mut samantapaisia virkkuupeittoja on kosotätin; Pagisen mitä pagisen.blogossa...
Mut näin tää menee...

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Maaliskuun mollia.


 Jaa'a entisaikoja, rouva on lähdossä talviseilausjuhliin, hiukset on kuin linnunpesä..no muuten vaatetus suht'normaalia, siihen aikaan pystyin käyttämään vyötäkin, ilman kummempia kuristuksia,nykyään pitää laittaa vyö, ettei farkut valahda haaroista alas( nykyhousuissaja farkuissa, kun on hiivatin korkee vyotärö,) mie jouvun kiskomaan pökät melkein kainaloihin. siks on vyö tarpeen, ylimääräinen haarojen pituus jää sit vyön päälle kaksinkerroin...

JJ juu, miul on toinenki blogi johon kirjottelen pakempia tai parempia juttuja, mutten saa sitä esille, mitä pitäis tehä...Aloitin blogin kirjoittamisen jo näkevänä ja ny on siihen tosi vaikeaa kirjoittaa, kuten yleensäkinkirjoittaa tai etsi netisrä jotain määrättyä asiaa..vo sapernaut..

Nyt pittää lopettaa. lähen laulamaan avustajan keralla. Kuullaan maaliskuun mollisointuja. ainakin kissaat laulelee lemmekkäästi.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Itsekin ko rönsylilja:(

Heippa kans ihmiset.
Nyt pittää kirjottaa, ko tuntuu kirjaimet löytyvän paremmin, ko muina päivinä.
Rönsylilja kesti koko talven, kuten ain kukkaset, mut kevät ku alkaa valostamaan, hellittävät ja kuihtuvat pois, tääki ryökäle kesti kolme vuotta,mut pari viikkoo sitten heitin rontinpois.

Pääsin lopultas Celianet.kirjastoon, ko sain uuden salasanan, entisen hukka vei ja muutenki on hirveen vaikee etsiä kirjoja, ku tuo näkö perskule tökkii.
Selasin kirjoja ja opin kyl hyvin käyttämään kaikkee, ku saan vaa selvää. Lajittelin kirjoja kansioo ja tilasinkin nuutaman, mut mie jo kännyllä maanantaina tilasin yli 20 kirjaa maximi on 30 määräaikana.elis n.kuukaudessa.

Hhmm oon täs ollu omis oloissa, en ny tyrkytä itteeni, siis tosi loukkaavaa tekstiä, mut mie annan sit takasin korkojen kans ko paikka tulee, ukko sanoi joskus ettei hää rollaattorimummojen kans seurustele ja sitte käi nii, et mie joutusin sellasen pelin  hankkimaan jo muutaman viikon päästä...olosuhteiden pakosta, ko näkö meni eka silmastä ja koiraa täytyi ulkoiluttaa pimeälläkin kelillä ja mie tarvitsin tukea kulkemiseen, en havainnut pimeässä, mahdollisia kuoppia ja muita epätasaisuuksia. On se niin merkillistä, että molempia silmiä tarvitaan havannoimaan asioita.Ei sitä lainkaan käsitä, kuinka tärkeät välineet nuo silmät ovat-.

Oon virkannu isoäidinneliöpeittoa, aloin virkkaamaan yhteen sivuun ja sit vastakkaiseen sivuun, edestakaisin yhen värisel langalla. Laitan tekeleen näytille.kuha saan velmiiks ja taas löyvän kuvat tietokoneeltani.

Tästä tuli melkein romaani ja lissääki olis kerrontavaa, mut käy näkö rajottamaan, mut tää on miun tunteidenki tuuletuspaikka,niiko otsikko kertoo; Turinoita..jotka on suuremmassa roolissa nykyään,ei ennää kästyöt oo pääasia blogin pystyssä pitämiselle. tällane rupattelu on tosi tärkeää,ku ei oo ennää ees koiraa, jolle aiemmin höpöttelin...

Kävin muuten LEENA LUMIN blogista poimimassa kirjojen
nimiä. joita lisää Celiakirjastossa kansiooni.

Nonnii uppista keikkaa ja mukavaa maaliskuuta pysyhän sie tolpillas liukkailla keleillä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Raitoja hiuksissa.



Nonnih, hikipäässä etsin taas kuvaa, mut täs se ny mollottaa.
Ei noita raitoja nii paljon ole, yks leveempi tuo otsan tienoilla, se tullee ain kalliimmaks käyp , ku paljo niit hiuksiin tällätään.

Olin taas silmäpolilla ja olin kauhuissani, ku Kelataksin hinta on noussut kerta heitolla, ny maksu ol 25€ 2x ja takasin tullessa auto oli ihan r¨täys, hyvä ettei toistemme sylissä istuttu takapenkillä.

laitoinpa,toisenkin kuva nVoi vihollinen ku tunnen itteni  nii rankasti yksinäiseks, juttuseuraa ei ukost saa, hää on käynt ihan mykäks, jokusen järkevän sanan kuulee muutaman kerran viikossa.Hää on kyl maininnut  ettei hää tykkää miusta, aikas selväst sanottu, mie en tiijä mihi se rakastunut ukko on kadonnu...

Jo kävin Porissa ystäväni kans rohrattiin sairaalan kahvuíossa tunnin ajan enneko taksi tul minnuu hakemaan. Kyl tuntu helpottavalta saaha puhhuu ja keskustella oikeen ihmisen kans, miun avustajalla on vain ne määrätyt tunnit ko miun kanssain voip olla ja siit männee aika kaupoissa käyntiin tai muihin juttuihin.
Tääl blogissakin on nii vaiukee kirjottaa tuntemuksistain, ko näkö on nii hyibi, ei pysty lukrmaan teidän blogejanne enkä kykene itse paljonkaan kirjoittamaan, Vaik tekstin voip suurentaa se männöö samalla nii huonoks ett selvän saannissa on hirveesti vaikeuksia.

Kohta alkaa maaliskuu, hyvvää alkukevättä kaikille, ko viel jaksaa lukkee.
Eile ku tulu Porista, mie ikävöin ja pillitin pitkan aika koiraani,un nii kova ikävä.

lauantai 20. helmikuuta 2016

Minä ja mopsi v, 2005


Voi elämän kevät, tuolloin kuleskelin mopsiherran kanssa, jokusen viikon, kunnes herran pää alkoi sekoilemaan ja tiemme erkanivat.
Hiljaiseloa meil, äänikirjat seuranain ja lääkärin hoteissa toisinaan. Pahuksen geriatri meinas laittaa miut Poriin unipatjalle, mut mie sanoin etten sitte nuku olleskaan...naamareines..äähh
Ja paskat näijen uusien lääkkeitten kans ko piehtaroi koko yön ja sittem siihe pittää ottaa lääkettä...höh sanon, mie en ala.
Kiukuissani mänin parturiin ja annoin tehä violetit raidat hiusiini, ähäkutti ittellein. Uskalsimpas viimein, mut ei siin mittää ko ovat nii kalliit laittaa. toisaalta säästöön menevät ko itteensä varten törsää.. miu on tukka harmaantunu iha kokonaan täs talven aikana, parturiki ihmettel. Syksyl viel ol hiuksissa omaa ruskeeta värrii ja ny on ommaa harmaata...Kauan mie sainki pittää ruskeen värin. Mie en harrastanu hiusteni värjäämistä, turhaa touhua.Ja mie täs lopettelen itteni kehumisen ja mänen vähä virkkaamaan, jottain turhaketta.
Hiihtokelejä vaa mummoille ja neitosille, poikasille ja vaareille ym....

torstai 28. tammikuuta 2016

Mummoneliö liivi, jista piti valmistua nojatuolin peitto:(


  1. Hyvät hyssykät sentään...vihdoin löysin kuvat liivistö, mut sain jo toisen kuvan hävitettyä ku söhelsin. On tää pirun vaiheeta saaha jottain järjellistä  tähän sivulle.'
  2. Meil sataa vettä---mist hiivatista nuo
  3. numerot tuohon teksrin alkuun ilmestyivät  ppprrrhh,,,
  4. Oon virkannu isompaa neliöö, voisko siitä tehdä pikkuisen esim.120x120cm  polven lämmittimen istuskellessa koton tai automatkalla tms. tarpeeseen.
  5. Jottain on tehtävä ku sentään pystyn virkkaamaan; kuuntelen äänikirjaa ja virkkaan samalla. Edelleenkin kuuntelen KATE MORTON'IN. HYLÄTTY PUUTARHA  edellinen oli KAUKAISET HETKET saman kirjailijan romaani.Ovat varsin kiinnostavia kuunnella,Lukija on miellyttävä ja eläytyy lukemaansa kiitettäväsri,
     Voihan vitsi, ny sain saman kuvan esille, klumps. olkoon en uskalla mennä
    Selailen toisinaan blogejanne,
    ku on parempi päivä ja näkökin mukamas parempi.

    Oikein mukavia pirttipäiviä,tammikuunlopilla.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Tää ei oo kuvakirja,

                 Jätän kuitenkin niiku tilan kuvalle. En millään löydä niitä kuvia liivintekeleestä.
        
Mut sitkeesti oon  saant sen toisen vinotekniikalla kutomani huivin valmiiksi, lanka ei riittänyt vaan jouduin tekemään loppukulman jollain. mitä lie huovutus lankaa..mut saman väristä ja-paksuista, Sit mie huomasin yhen karanneen silmukan ko sitä tekelettä valoa vasten tirkistelin, voi sapernaut, meinas mannä sormi suuhu...no minkäs siin teet ku langalla sitaisin karanneen yksilön kii ja pujottelin langanpäät kutimeen. Näit keinoja ei oo paljon käytettävissä, ku ei nää kohdetta.                 

Sitte vaa teil leppoisii talvipäivii, mänkäähi laskeen mäkkee, nyt on luntaki, mut apuvoinii pittää olla mukana jotka nostaa mummot ylös hangesta;)
Hip hei  talvista hellettä....

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kuva. silloin kun oli talvi...


Vuosi 2015, elelee viimeisiä aikoja.
Vanhaksi tuleva vuosi on minulle ollut surkea, täynnä menetyksiä,  ja alakuloisuutta, toivottomuuttakin.
Tunnen tulleeni vanhaksi, ressukaksi yht äkkiä,mummoksi joka kulkee horjahdellen ja kumaraisena koko ajan jalkoihinsa silmäten säälin itseäni:miksi minä sairastuin. Ajatus joka on varmasti jokaisen sairastuneen kohdalla: miksi..Minusta on tullut pahantuulinen ja teräväkielinen akka, jonka ukkokin kyllästyi moiseen menoon....nyt on kahvittelupaikat vähissä....niiku nollissa...Vaan kukapa vapaaehtoisesti alkaa vetämään vammaista perässään, jos ei oo pakko, sen ristin moni jättää jälkeensä poistuen taka vasemmalle, kuten sanonta kuuluu.
Mut näillä se on mentävä vanha vuosi, uudesta ei voi sanoa mitään.

Toivotan kaikille mukavia ja rikkaita vanhoja sekä uusia päiviä.



tiistai 8. joulukuuta 2015

Joulukuu, juhlakuu

Heippa.''

Onpa vaikeaa nähdä kirjoittaa, kun niin on pimeää.
Käsityökin olis valmiina, mutten taaskaan löytänyt sen kuvaa...
Tein niitä isoäidin neliöitä puuvillalangasta aikomuksena yhdistää ne tuolinpeitoksi, mutta teinkin niistä liivin..oikein riemun kirjava tekele.

Sain uudet valot huusholliini, sellaiset esim.  näkövammaisille tarkoitetut valaisimet. Täälläkin seudulla laitetaan runsaasri tälläisiä valaisimia, jos asukas muuttaa, valaisimet siirretään sinne uuteen kotiin asukkaan mukana.

Huomenna on näkövammaisten pikkujoulu, saadaan jouluruokaa ja pukin paketti-

Elintarvuketuholaiset ovat vihdoinkin nujerrettu, melkein kolme viikkoa jouduttiin myrkyttämään . Kyllä minä romahdin, en vieläkään ole valmis asettamaan keittiötä normaali kuntoon, avustajani jo ehdotti, mutten vielä kykene, oli se sellainen shokki minulle, nyt kun en kyennyt niitä aikaisemmin havaitsemaan ja torjunta olis voitu aloittaa ajoissa.

Mukavaa joulun odotusta kaikille, mie otan joulukiireet ihan rauhassa, on tästä näkövammaisuudesta hivenen hyötyäkin; voi jättää kaiken järjettömän kiireen unholaan.

torstai 5. marraskuuta 2015

Huh huh huivia, villassa kelpaa lämmitellä:)

Heippa ,marraskuun tohinoissa.
Huivin kuvan löysin vihdoinkin näytille.
Onpa mukava vähän kirjoitella, ku tietsikka tekee taas näppäilyllä suuremman tekstin:)

Vaan marraskuu pukkasi kauhean riesan esille, ihmettelin jo muutamia päiviä sitten pikkuista liikehdintää keittiön työpöydällä ja jossain vaiheessa vähäinen näkökenttäni havaitsi liikkuvia vilkkaita otuksiavoi pprrrkäle. Pyydystimme  Marin kanssa veitikat lasipurkkiin ja testattavaksi labraan...eilen sain sieltä soiton että tuholaiset ovat riisihäröjä, voi apua.. sain ohjeet taistelusta niitä vastaan. Ovat vaikeasti torjuttavissa.

 Olin eilen illalla niiiiiiin stressaantunut, etten kyennyt keskittymään edes äänikirjan kuunteluu ja korvankin tinnitus vaivaa sunnnattomasti streaantuessa:( Teki mieleni kirkua suureen ääneen, ku juur täs vähä on selkiintyny nuist näköasioista.
Voi himpulan vitjat....edellinen riesa oli muutama vuos takaperin, hinkalokuoriainen, mut se oli helpompi torjua, kun olin vielä näkevä ja pystyin itse tekemään torjuntatyön läääh.puuuhhh.

Että mukavata marraskuuta, sitä en rakasta, mut sietää täytyy..

torstai 29. lokakuuta 2015

Hitsiläinen

Hei kaikille lokakuisille nimppari-ja synttärisankareille.
Mie oon onnistunut sotkemaan tämän suurennusohjelman, enkä pysty suurentamaan tekstiä kovinkaan paljon. Korjaaja tulee ens viikolla.

Neulehuivin kuvankin sain nii piiloon,että että

Ny menee senat sakasin....palaan marraskuussa.

maanantai 5. lokakuuta 2015

Pelakuut pernakopassa, pääs sistiloihin:)

Heippa taas_)
Pikku kirjaantuminen blogiin,tää  näkkee nii huanot näi iltasella, ettei tää piä pitkää puhetta.
Kirpparilla oon käyny hypistelemässä kankai ja esineitä, ostin mie yhen huivinki ja pelasin hedelmäpelii, voitin 8 euroo...
Ja sit mie toivotan lokakuun tervetulleks meijän kulmille.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Juhani Palmun tekele:)

Jaa,a taideteos on näytillä.

Joskin tämä  teos on huutonetistä ostamani juliste, tykkäsin,  yksinkertaisen, suoraviivaisesta teoksen tyylistä ja pitihän tuo ostaa. Kirpparilta löysin sattumoisin sopivan kehyksen. leikkasin kuvan, joka sopi kehyksiin kuin nenä päähän..


Oon mie oikein kutonutkin, pyöröpuikoilla n:o 10 väsäilin alpakkalangasta, vinotekniikalla hartiahuivin, 0lis saanut olla leveämpi, mut menee noinkin, pituutta on sitäkin enemmän. Laitan joskus kuvan, ku saan aikaiseksi kuvaamisiin.
Voin taas jatkaa isoäidin neliöiden virkkaamista.

Äänikirjoja tilasin parisen kymmentä, jokaista ei jaksa kuunnella, kun samalta tuntuu, kuin oikeesti lukiessa, jollei kirja miellytä, se pannaan syrjään .Näissä äänikirjoissa on myös lukijan äänellä suuri merkitys onko kirjaa kiinnostava kuunnella. Mie piän myöhemmin iltasella kuulokkeita. voin kuunnella rauhassa, en häiritse muita hollilla olevia.

Kävin silmäpolilla viimeisen kontrollikäynnin. Tilanteeni on stabiili, tai jotain sinnepäin, ymmärrän, että tilanteeni näön menetyksen johdosta on vakiintunut, ei asiassa ole mitään enää tehtävissä.

No niin ystävät ja kylän miehet..ja naisetki..leppoisaa syyskuun puolvälli...elellään ihmisiksi, ts. ollaan ihan nätisti:)