Härkälintu kaislikossa.

 Hei iltasella.

Pittää viel kirjottaa, lupasin laittaa tuon härkälinnun kuvia. Hää ol siin melko lähellä, sain monta kuvaa, miun kuvaaminen on sellaist hamuilua, ko en ain löyvä kohdettain ja uudet tähtäykset sekottaa koko filmailun.
Mut siin hää nyt on...

Viime kertast seikkailua ol tuvalt palaaminen hhmmm tuuri miulla., moukan tuuria...
Saavuttiin laituriin ja mie kurkotin paatin keulast laituriin ja tarrasin kiinnitys hakaan kiinni, joka ol laituris kiinteenä. Pahus, paatti alko erkanemaan takasin ja mie vaan pitelin kii koukusta...hiivatti, oli meinaan lähellä, etten pudonnu paatista. Pakko ol valita, ankara
 kipu toises tississä, tai putoominen veteen. Mie nimittäin rojahdin oikean puoleisen  rintavarustukseni päälle, mut niitä ei lasketa, ku vaan meinaa pudota, eihän????
Ukkoin sano et ol melkost meininkiä, olit tosiaan tipalla pudota!
Hmm...minkäs sille voi, ku ei osaa irrottaa ja oikeesti, miulki tul siin hetkessä olo, että nyt männään rantakivikkoon pää edellä....tapahtumast   on kommee mustelma tissiä koristamas ja polvessa tietyst pittää kans olla mustelma ja ku oikein tarkast aattelee, mustelmii on joka puolella kroppaa, mut ne on jo paranemassa, aikasemmist kolhuista....

Tännään oltii kaupoilla, ukkoin hankki vähä menovaatetta ja torilta ostettiin hänel sandaalit ja nauhakengät, mie miellyin niihi nauhakenkiin heti ja sovittamisen jälkeen, kauppias pisti kengät pussiin ja tyytyväinen pariskunta jatkoi matkaa. Kerranki sai vähällä vaivalla mieluiset ostokset. Mie ostin sellaset helpot kengät KOO-kengäst, RIEKER'IN pehmeät korottomat tossut, haljasnahkaaja n.3 sentin leveä venykenauha, pitää tossukan jalassa ja helppo laittaa jalkaan, sekö ottaa pois, ei moni mutkaisia toimintoja, Ihanat paljaassa jalassa, ku taas kurvailen paatin penkillä, jollei  satu lankeemaan ihan pohjalle asti.  Oi oi tuuria tarvitaan runsaasti, mummoparan  veneilyyn ....ja varjelusta tuol yläkerrast kanss.

Ja iloisia lämpöisiä,kutkuttavia heinäkuun iltoja kaikille KANSALAISILLE.
Nähhään ja kuullaan, jos ei nii lähetellään pieniä paketteja-----......

Valmista tuli, sano....

 Heippa taas blogin lukijat.

Miul on mummoneliö peitto valmis, eihän  sen tekeminen vienyt aikaa kuin runsaan puol vuotta!
Kapea siitä tuli, kun tein vain viisi riviä rinnakkain, aattelin, etten saa valmiiksi koko kesänä.
Virkkasin muutaman kerroksen kiinteit silmukoit ja piparireunan, tuos kuvissa oleval vaalean vihreällä langalla.. En tykännyt ollenkaan tuosta valkoisesta langasta, jolla yhdistelin palaset.
Sainpahan tuvalle terassituoliini uuden kirjavan peiton:))


Teen täs vimmalla sukkia valmiiks, jotka tuvalla jo aloitin. Minnuu aristaa nuo olkapäät, etteivät kipeydy, kuten syksyll ja alku vuodesta. Teinköhän äkkiseltään liikaa ?? kästöitä.
Tuval pitänee jottain kästyötä aloittaa värkkäämään, terassilla ku istuksii.
Lintuja oon seurannut, kun satun näkemään. Tirriäinen= rantasipi, ei ollut viimeksi enää. liekö jo muuttanut vai onko haukka pistänyt poskeensa, näin sellaisen lentävän ohitse yks päivä.
Sorsaemo Maija, poikineen on käynyt joka päivä ja parikin kertaa päivässä, hakemassa muutaman leivän murun. Ukkoin oottaa niitä,  niiku miekin ja tuumailee jos poikuetta ei näy:> ei näy Maijaa< Illal viel kurkkaan ovest, onko poikue saapunut iltapalalle.
Kuvasin yhtenä päivänä siinä kaislikossa härkälintua, se oli melkein paikallaan, sain monta kuvaa. Ukkoin sanoi ku istuttiin pihakeinussa,> joku pitkänokkainen lintu tuolla< ja mie kiikaroin sitä, havaitsin sen olevan härkälintu, josta juur hiljakkoin luin  Tuula Laakso    Tiitsankuvablogi.blogspot.fi     En olisi muuten tunnistanut lintua, jollen ...
Mut hyvvää kesäillan jatkoa ja palaillaan.
    

Keltiäisiä, lieroja ja sorsia

Heippa hei keskellä viikkoa, viitekuva tulikin jo aikaisemmin, ilman lupaani:)

Mut mie sekoilin tään blogin kans ja sain tovin korjailla tekemisiäni.
No...tällasta tää helle teettää.
Oltiin tuval ja mie mont askaretta toimitin siel ainaki istuin ilta-auringos ja vuodatin hikeä. täytyyhän olla syy, miks mennä saunaan kylpemään: nii'i ku on päivä hikoiltu:)

Ukkoin osti matoja, ( ku mie vanhat päästin kukkapenkkiini, pois purkista kärsimästä. )
Hää illemmalla avas purkin ja män onkimaan laiturin päähän, saaliiks hää sai pari sinttiä, särjen ja pienen ahvenen. Kyllästyi pieneen saaliiseensa ja alkoi saunan lämmitykseen.
Iltakahvit juotiin ja vähän iltaapalaa aloin laittamaan, avasin jääkaapin oven ...ja voi mahoton..lieroja seikkaili ruokapakettien päällä ja hyllyillä:( Mie tempasin purkin ukon käteen ja kiljaisin etsimään karanneet lieronsa, jääkaapista takaisin purkkiinsa. Ainaski kuus hää löys kaapista ja mie viel yhen makkarapaketin päält illemmalla. Mie en oo oikein herkkä tällasiin, ku iteki laitan madon koukkuun ja pidän sitä kyllä kädessäkin., mut on se liikaa miunki hermolle, ku ne valtaavat miun ruokakaapin. Ukkoin ol laittanu purkin huonost kiinni ja mie sadattelin noita ukkoja, kyl heijän kans zzxxssddnn...on heijän touhu joskus kummallisia...
 Mie laitoin puuliiteris isot klapin erikseen, heittelin ne syrjemmälle, aattelin niitä hakata pienemmäks , ku kirves sattuu miun hollille. No..eikös ukkoin kiikuttanu ne saunan eteiseen zzzrrrqqqgg...
ja mie vein ne takasin liiteriin, ja pidin melkoisen mäkätyksen. Voi hitto, ain pitäis sannoo toisel, mitä tarkottaa, mut sit mie saan kuulla: <mie en tykkää et komennetaan..>.voi pyhä sylvi sentään, ain saa kulkee peräs ko last opettas.....männöö välil hermo...

Hiivatin vaikeeta kirjoittaa, kone vaihtaa kirjaimen pieneks heti, ko vaihdan riviä ggrrrggfff....

No sitte mie aattelin istuttaa tähtisilmät maahan, ko eivät purkeissa oikein hyvin näytä viihtyvän. Tein vanhaan nuotion pohjaan kukkapenkin, lapion hiiliä pois niin paljo ku sain otettua ja tälläsin kaislamaata pohjalle ja multa pussin tyhjensin päälle. Hyvän näkönen tulikin kukkapenkistä ja laitoin toisen tähtisilmän uuteen multaan ja toisen otin myös purkista pois...ja herrajjestas ko mie tyrmistyin ja tälläsin kukan takasin purkkiin...ko sinne pohjalle oli keltiäiset tehny pesänsä! Purkki oli maassa heijän pesänsä päällä ja hyö tykkäsivät vissiin, et hyväv paikka kukkapurkki....apuva..hain hanskat kätteen ja otin kukkasen uuvelleen ja paiskasin sen kukkapenkkiin ja ravistelin käsiäni vimmatusti, vein purkin järveen, ku ukkoin väläytti,< jotta kastele purkki järvessä.>..hui olkoon, nyt on kyllä seikkailut varmaan unissakin ja muurahaiset, madot ja muut hirvitykset minnuu jahtaa uniloissaki. Täs ol ihan tarpeeks yhelle päivälle.
Mut eihä meil mikkään lopu yhteen kertaan. Mie kans aattelin kalastaa ja viskasin virvelin suoraan lumpeen lehtien keskelle ( osumatarkkuus 10 ) No ukkoin otti veneen ja meloi hakemaan uistimen pois lumpeiden joukosta ja siihe loppui miun kalastus....
Nyt miun täytyy lakata juoruumasta ja käyvään kahveille.
Mukavia hellepäiviä kaikille, soon moro!

Ale-myynnissä

Heipparallaa.

Olen päässyt jo liikkeelle, selkäkipu on hellittänyt ja mieli on huoleton...trallallaa.

Kävin ale myynnissä  ostin pari t- paitaa ja lurpakkeitten pitimet...= rintsikat ja jottain muuta pientä.
Koht mieki pääsen tuvalle, ukkoin män sin tännään.
Eile kateltiin tango kuninkaan valinta, oliha kommee ääninen nuor mies, hää yltäis vaik isommille estraadeille, kouluksella vois tulla oopperalaulajakin, palkeita meinaan oli miehellä. Leif'illä oli kova paikka, kun taaskaan ei päässyt perille asti. Hän on iloisen ja välittömän näköinen mies, mutta ääni ei ole puhdas ja kaiken lisäksi kovin kapea  on  ääniala hänellä. Koulutuksellakaan tuskin hänestä on alan huipuksi.  Syntymä lahjaksi saatu äänikään ei aina riitä, pitää jotenkin erottua "porukasta". Nykyään on liikaa samanlaisia laulajia, kukaan ei oikein erotu joukosta, naiset laulaa nenäänsä  nnhhonottaa ja miehet tahkoo muutamaa nuottia ja muutamaa sanaa...voi sentään...sanoittajistakin on kova puute.
Hoh hoijaa tällaista tällä kertaa, lauantaina nähdään kuningattaren valinta, oikein pelottaa, taso on todella kehno:(
Kuulumisiin:)

Helteist heinäkuuta:)

 Hyvänenki aika, ko mie matkin " pajupirtin kaisa  " tekelettä, mut tällanen siit miun tekeleest tul. Iha niinko hmm...no kaisloja mieki intoonnuin kerräämään rannast, ko ukkoin niit haraval vet rantaan ja miun oivallus pääs pintaan. Keräsin niit märkii kaisloi huuhtelin puhtaal vedel  ja sidoin ne virkatulla ketjusilmukan pätkillä kiinni. Sitte huomasin nuo syvämet ja tälläsin ne siihe tekeleeseen roikkumaan. En hokannut muuta kuvauspaikkaa kuin tuvan terassin lattialla, mut iha hyvin hyö siin sovussa makkaavat, kaislat ja syvämet.
Kaisan tekeleessä ol mukavia koristeit, mut mie en ala jaksamaan tuval etsii ja laitella muit, ko niit helposti saatavilla olevia:)



Hoh hoijaa, selkä parka käi riitelemmään miun kans, rupes lonkka ryppyilemmään ja jäi vähäks aikaa käynnit tuvalkii.  Ukkoin meinas; > jos sie loukkasit sen selkäs , ku kompuroit paattiin  mennessä< , mie taas " tein lennokkaan laskeutumisen paattiin".
Enhä mie siin satuttanu, täähä on vanha vaiva, ko toisin ajoin vaivaa. Oikeen puoleine lonkka kipeytyy hiivatisti ja istuminen ja seisomaan nousu tuottaa karmeeta kipua.

Mut onha kotonki mukava ol, tääl on lämmint yht paljo ku ulkona, aurinko ei juur paista sissään, mut parin tunnin päästä alkaa helottaan kammarin ikkunast sissään. Ja yöl on yht kuuma ko päiväl...kelpaa meijän..lämmitellä omassa sängyssä, lakanat kaulassa aamulla..

Voih nyt pittää lopettaa, alkaa selkä merkkeilemmään, alaha mummo  nousta  pikku hiljaa.
Se pittää viel sannoo noist edellis kerran sorsalintusita, jot yks poikane ol vaivane, hää horju maalla eikä saant suittuu höyhen pukuaan, kaula ol jotenki taakse päin kenollaan, voi toista. Hää ei kerinny ottaa murustakaan, ko toiset pojat nappas, hidas ku ol.
Miul ko ain tulloo surku ku jottain tuollast nään, se jääp vaivaamaan.

Vaan nyt pittää lopettaa, et pääsen ylös tuolista.
Mukavaa heinäkuuta lukijoilleni ja piellään ilimoja:)))

Lintuset saapuivat aamupalalle:)

u

 Ukkoin män aamusella istimaan terassille ja koputti miulle ikkunaan, no taas mie ihmeissäni, mikä hätä silny on, Kun mie kurkistin oven raost ulos näin ylpeen näkösen sorsarouvan poikueensa kanssa pihamaalla,.Mie äimistyin kertakaikkiaan ja aikani siin töllisteltyäni, ukkoin herätti miun sanoilla: haeppas sitä paahtoleipää, syötetään nää pikkaset. <hieraisin mie toisenkin kerran silmiäni et kyl se Maija sittekin ne poikaset meille näytille toi, mis lie yön olleet piilossa.Yläkuvas emo on tarkkana seuraa ympäristöä tarkasti. Alakuvas hää on jo itekin vähä valmis ottamaan leipämurun suuhunsa.

Tässä kuvassa hyö onkii tullet juur pihamaal
, sievässä jonossa ja ovat löytävinään sieltä jotain syötävää.
Mutta rappuset kutsuu,niihin kuluu hypätä ja koittaa pysyä a skelmilla.Emo pitää vahtia että lapset käyttäytyvät mallikkaasti, kyllä emo hyvin heijät koossa pitää. Yks pojista on ain erilläs toisis veljilöistään, taitaa jo nuorena olla oman polun kulkija. ja tutkijaluonne ,,se men noitten rappustenkin allr ja koitti siit rappusten raosta tunkee itseään rapuille takasin.

Täs hyö ovat hoksanneet leipäpalaset ukkoin käessä,kuvast puuttuu se omien buutsien tallaajamut hää sinne jostain ilmesty. emo opetti penskansa, jos leipapala on liian suuri, sillo männään järveen sitä liottamaan, näin tehden saa pehmeitä pieniä palasia.linnulla on kait aikas pieni kurkku, kun kovasti Maija edellispäivänä kupuaan järjesteli ja kaulaansa ojenteli.

No nii ruokailu on ohi ja viimeisiä muruja noukitaan.Emo kutsuu jälkeläisiään pienellä äänellä ja kaikki suunnistavat pikku kallion päälle sukimaan höyhen pukuaan ja siitä pullahtivat järven aalloille ja uiskennellen kaislikon suojiin, ruokatirsoille.
olimme lähdössä rannasta ja emosorsa seisoi vaan miun eessä ei yhtään väistänyt. mie juttelin jotta pitääkää  nyt vahtia tuvalla, kun me ollaan pois. Hän oli kovin vastahakoinen väistämään, luulin hetken aikaa, etttähän tarttuu housun lahkeesta kiinni, mut ei sentään.
Mut mie mään nyt maate silmät ihan sekoo, kohta ei näe mitään. Hyviä öitä kaikille.
Tervetulloo uus lukijani  mustis

Voihan lintuset:))

 Tervehdys kaikille käsitöiden ystäville, tässä kuitenkin on pieni pläjäys luonto- ohjelmaa.
Eräänä päivänä riensin terassille, kun ukkoin hihkuu lievästi innokkaana; haeppas sitä paahtoleipää, mie ihmeissäni aattelin hänel iso  nälän yllättäneen, vaan hieraisin melkein silmiäni, kun tämä sorsarouva seisoi laiturin vieressä. Ukkoin syötti rouvan ja mie rouvalt  kyselin, jotta mihin sie pentuees oot jättänny. Ei hää vastannu, syötyään leivän palaset, hää  kupuaan sortteeras ja levollisesti laskeutui veteen ja souteli kaislikkoon. No sinne män Maija, kastoin häne nimekseen Maija, miun mielest niin nätti nimi ja miksei sovi sorsarouvalle yht hyvin, ko koiral tai kissallekin. Illalla myö saunottiin, istuttiin terassil ja  mie ukollein haastoin, jotta ei oo Maijaa näkyny, mihi lie mänt, vissii lentänt toisiin rantoihi.

 No sit mie pokasin tään tirriäisen, hää taas huuteli jo tullessaan ja laskeutui paatin moottorin päälle, siin hää hihkui ja mie kyselin, mitä sie huuvat ja vithit' tät.., .hää vaa hihkui ja sanoin hälle, jotta tuu sie tänne laituril, jotta saan siusta mukavan kuvan, no eikös hää lennähtänyt laiturin päähän ja pyydystel hypähdellen, pieniä hyöteisiä, jotka lens veden pääl.


 Mie hälle juttelin koko ajan ja eikös peijooni alkanu tipsuttaa laituril minnuun päi ja mie sain mukavii kuvvii.
Mikä lie kottarainen ))rantasipi...tai mikä...
Suurensin vähä näit kuvvii, jot sain paremmin hänen näkyville.
Oon koittanut etsiä kuvii netistä, en vaa samallaista otusta ole löytänyt ja juur tuo hänen laulunsa perusteellakin...





Onha hää aikas tirriäinen, on käyny terassin kaiteella ja hihkunu sielt miul ja sit ku minnuu ei näy ulkona, hää huutaa laiturin vieres kalliolla.
Iha ku meil olis vuorokeskustelu, mie kysyn hää vastaa tai päin vastoin.
Onkohan joku nuor yksilö tai naaraslintu, kun häne höyhenpuvun väritys on tuollainen ruskean sorttinen ja vatsa puhdas valkoinen.
Söötti hää on, kivan näköne, ku pitkä nokka aukee, ku hää alkaa vislata...

Tälläst meil täl kertaa, lissää luonto aiheita myöhemmin. Muuten....yks sukka on valmistunut:))

Syntymäpäivä, järvi aaltoilee, kokko tulisijassa

 Hei juhannuksen jälkeen.

Synttärikukkapuskan sain ja lilja tuoksuu vallan mahtavasti, liiaksi minun makuuni.
Ihmettelin tullessani kotiin, ett mikä kummallinen haju leijailee huushollissa. Vein paketin sidontanarunkin pois, mut haju vaan säilyi pistävänä. Haistelin kukkapuskaakin ja tunsin sieltä lemahtavan voimakkaan " hautauskappelin" hajua muistuttavan aromin. Hhmm... no kukat sai kuitenkin olla..vein ne keittiöön siihe
rojekti pöyvälle, joka nyt on siivottuna ja melkein tyhjänä. Mitä nyt jottain mainoslehtisiä lojuu oottamassa lehtikeräykseen vientiä.
Miun kotona ei oo nökönuukaa, mitä pöyvväl on, kuhan ite mahdun siihe kahvittelemaan. Olisha sellane sisustelu ihanaa, mie tykkäisin, mut aika alkaa käymään vähhiin ja pian minnuu viijään vanhainkottiin. Toivottavast ei iha huomenna, mut ku mittaris on lähes 70 , onha se luonnollist, jotta kotona oleminen alkaa kohtpuoleen tökkiä.

No mut juhannuksena järvi lainehti ja oli pirun kylmä tuuli ja ulkona  + 9 astetta  lämmön puolella. Mien en voint istuu terassilkaan kauaa, vaik laitoin toppatakin mukkaan tuvalle, ukkoin pan saunanki ajois lämpiämmään, ko hääki palel koko ajan. Meni ohi koko juhannus vastanki teko, unohin sen iha totaalisest, illal myöhään vast havahduin, jotta voi voi, vastaki jäi tekemättä eikä ees koivun oksia muistant saunaan viijä.

Takkaan, ukkoin laitto tulen, saatiin mukava lämpö tupaan ja sai vähä kosteuski kyytiä. Ihan kivaa meil ol ja juotiin ilta kohvit
ukkoin keitti, mut leivokset jäi ostamatta. Tul vähä kiire lähtö tuval, ko aurinko paistoi nätisti ja myö pakattiin sapuskat mukkaan ja menoks.
Grillis mie laittelin kananpolvet....ku viimeks tais makkarat saaha sellasen mustan karren pintaansa, on vast opettelua tuon kaasurillin kans (saatiin  poikasen entine rilli ku hää ost uuven)Vähä tuo on iso meijän tarpeisiin, mut ans kattoo...

Paatin pohjal ol vettä iha omiks tarpeiks, ukkoin lappo ämpär kaupal sitä takasin järveen, vesisade, peijooni meinas upottaa koko mein risteilyaluksen....Onneks mie ukollein huomautin, jotta oliskos aihetta vähä tyhjentää, että uuvelle ois tillaa...hih

Nyt tää lopettaa tarinoinnin ja alkaa kahveille. Oikein mukavaa kesäkuun loppupuolta lukijoille:))

Kiva kiva

Iloista Juhannusta

kaikille  mukaville 

blogiystäville 

ja kaikille kansalaisille:))

Tytöt juhannussaunassa

Hyvää juhannusviikon alkua ihmiset:)

Täs myö tytöt vilvotellaan saunomisen jälkeen, kuva on vuodelta 1950
ja mie tyttönen oon kuvas vasemmal syrjäl, vasta tiukasti eessä, kuten isoilla tytöilläkin,( mie tahoin vastan itelleni)  miun vieres on äit ja häne sisko Hilda ja pikkuserkkutyttö Marjatta ja häne äit Kaarina.
Ollaan Nohkualla äitin serkun luona kyläilemässä. ( Jossain Nokian tienoilla tää paikka lienee)

Otin kuvan vanhasta kuvasta, siitä tulee aika epäselvä otos, mut parempaa ei oo tarjolla. Miun onneksein on otettu näit kuvvii joskus ja mie voin niit katella ja muistella, missä onkaan "filmattu"

Myöki ollaan nyt kotimaisemissa, ei oikein viitti tuvalle mennä, ku on kylmää, pohjoistuuli puhuroi auringon lämmön hukkaan.
Aurinkoista oli tänäänkin, mut hiivatin kylmää, eilen ol vähä lämpöisempi päivä, ku ei tuuli puhaltanut.
Mie onneton käpelöin kameraani ja vahingossa poistin kaik kuvat, toivottavast oon kerinny niit siirtämään tänne netin tiedostoihin.
Kästöitä ei kerry, vaik oonki kotona. Mie en vaa saa otettuu kudinta kätteen, mummoneliöitä teen sillo tällö ja koht vissiin voin sitä laittaa näytille. ??...

Lopettelen ku ei oo sana hallussa. kerrotaan lissää toisel kertaa.

Jäärää, järveä ja muuta:))

 Illanrauhaa perjantaina 13 pvnä.

Myö ukkoin kans nähtii iha outo perhonen, mie koitin sitä pikku kamerallani kuvata, mut perhonen lentel nii ees taas etten oikein saanu kuvaa. Kyl hää istaht muutaman kerran samettikukkasell,  mut miul män ohi se paras hetki, ku oisin jonkinlaisen otoksen saanu.

Hää ol haalean oranssi, siiven reunois ol vahä tummaa ja sellanen nyppylä yläsiipien kärjissä, niiko nirkko, ja kookas lentelijä olisko 4-5 cm siipien väli ja korkeuttakin  nelisen senttiä. kyl miult sapermanneja

tul,  ku kameral ei saanut otosta, mut on miun ukkoin todistajana, et nähty on. L
Lumpeet ovat kukassa ja muutama ulpukka tuos meijän lähel  kukkii keltasinen kukkineen.

Tuol yläkuvas männöö joku kiipeilijä, hokasin sen siin perhosleikin jälkeen, ko hää kipitti terassin lattialla ja vauhdikkaasti alko kiipeemään seinää pitkin, tää kuva on ainoo suht hyvä, ko sain vaa yläpääs tai alapäästänsä kuvan, ko kiipes nii vinhaa vauhtia. Kauniin sininen tää koppari on, mikä lie menijä. tuol luonnossa kaikenlaisia piipertäjiä liikkuu.

Huomasin illal ko tuos pienel kallion pääl, laiturin vieres män joku karvane pitkähäntänen körmyniskanen otus, en ehtint aata sannoo, ku ol jo piipertäny poikkeen. Olisko joku vesimyyrä tai rotta. Aikas iso, ei juur kissan kokone , mut sanotaan pienen kissan kokonen. Hyvä ettei minnuu alahuulest purassu, ku olin vedes ilman pöksyjä...hui olkoon...Sit siin kallion pääl keikisteli pitkäjalkanen pieni lintu, joku liro tai sipi, harmaan valkoisella värityksellä.  Ja västäräkki siin tykkää meit katsella ja pyrstöään keikutella.

Täs on näit tähtisilmii, mie heijät ruukkuun tälläsin, käytiin kylillä yks päivä ja ostin sielt kaupast. Tykkäsin tuosta väristä, ku on roosaa tai mitä pinkkiä lienee.Vähä ovat supussa ja menevätkin vissiin illalla suppuu ja aukasevat päivällä silmänsä suuriksi. Olispa se perhonen laskeutunut tähän kukkaan, olis voinu saada kuvankin.

Miul ol onnenpäivä tänään ja ukollain epäonnen, mie voitin vähä rahhaa ja ukkoin unohti lompsansa mökil, ja ku sitä läht hakemaan, polttoaine

loppui veneen tankista, juur pääs nytkymällä takasin...hih oli varmaan näky....ja sitte ruuan valmistus epäonnistui. Siinähä niitä yhelle päiväl.

Täshä tätä oli tarinaa, jottain tais jäähä kertomatta, mut toisel kerral sitten lissää.
Se on öitä nyt:))

Hui..lepakko.ko :))

Helluntaipäivän iltaa lukijoille:))

Olisko tuo lepakko...isot hehkuvat silmät..isohkot korvat..musta kirsu..
No eeiiih, se on meijän mummokoira, aussi....Hää ol parturis perjantaina ja täs näkkyy hänen uus kesälookki. Huivi kaulas ja karvat lyhennetty. Hänest ko ei millään taho saada kuvia, ko hää ei tykkää kameran tähtäilyst, kääntää mieluummin peräpäänsä kuvaajalle.
Otin varmuudeks mont kuvvaa, jotta sais ees yhen kelvollisen näytille.
Yläkuvas hää nojaa ukkoin reiteen, myö ollaan tultu saunast ja hää olil vissiin vähä romanttisel tuulella, ku anto itteesä kuvata:)

Meil ol mukava puusouvvi, mie kuvasin puuliiterinki, ko miul ol pikkase työtä, kiivetä kapeaa polkua, jossa on isoja puunjuuria, kiviä, kantoja, puun roskia, puunlehtiä yms haastetta. Uskotkos sie, että tek poikaa pohje- ja reisilihaksille, vahvisti nääs:) Ukkoin varottel, ettei hää sit kanna minnuu sielt pois, jos sattuu jottain...niiko mitä...Mie oon itteppäist karjalaist sukujuurt, ei minnuu nii vaa lannisteta, jollei ihan hirvee kipu iske päälle.

Ukkoin löys Prismast sellasen hökötyksen: puunkantokassin  sellane pressukankaast??  ommeltu tekele, jossa ol kantokahvat ja päädyt auki, ol niin hiivatin hyvä vempele. Sai kantaa käsvarret  suorana sivul, iha lonkas kiinni. Enhä mie montaa klapia jaksant kerral viijä, mut joka kert sai reisilihas vahvistusta., hih. Ei oo paikat yhtään kippeinä, olkapääkin on hyvässä mallissa, ku ei tee määrättyjä käsmerkkejä, kestää kyl pittää alaspäin ja kantaa.  Pinosin klapit ain samal reissul, ovat sit mukavast saatavil, ku tarvii saunapuita.

Ja niitähä tarvii joka päivä, ku ollaan tuvalla, mie nii tykkään saunoo ja käyvvä järves kastamas itteeni. Mikäs kesällä sen parempaa on, iltasin kuuntelen linnun lauluja ja tiirailen näkkyykö kuikkaa, jotta sais kuvan, mut hää on nii arka, jotta sukeltaa heti, ku mie liikahdankin. Joutsenpari ol kauempana ja lokki hautoi ihan rantakalliolla, naapurin mökin saunan vieressä. Lokki ei tee kummostakaan pesää, vähä kuivaa ruohoo sopivaan kiven koloon ja siin iha näytillä istuu. Merensaaris niit ol ihan siel tääl, ko käveltiin rannoilla.
Tiira on hiivatin kiukkunen, ko männee likeltä sen pesää, hää syöksyy ja nokkaseen päähän, auts...sekin on koettu muinoin menneessä.

Yks päivä ol tukkasotka tai isokoskelo kumpi lie olt, poikasten kans, olivat vissiin just hiljan kuoriutuneet. Lintuemon selässä ol kolme ja kolme ui perässä. Hää johdattel poikasensa järven toisel puolel kaislikkoon, ovat siel paremmas turvas lokeilta, joita lenteli useampikin järven yllä.

Meijä tuvan likel on kovin vähä kaislikkoo, lumpeinlehtii kyl on joka puolel lähirannoilla, millo hyö mahtaa kukkia....
Voi sentään, tulipa aikas pitkä kertomus, eikä täs ees kaik, mut nyt en jaksa enempää, ku tullee virheitä kamalan paljo ja aikaa männee niihe korjaamiseen.

Mahottoman mukavaa iltaa teil ja käydään taas kyläilemässä:))

Hui hui hellettä:)

Perjantaina  +13 astetta  lämmintä, se tuntuu jo lämpimältä + 5asteen jälkeen.
Aamulenkillä koiran kans ollessa, jätin jo pipon ja hanskat pois käytöstä.
Tietenkin olis saanut olla pipo pääs, jos olis kovasti tuuli niskaa pöllyttänyt, se olis tienny päänsärkyä.
Kuvas on tuomi kukkimas, mut kuvan otosta on viikon verran aikaa, ehkä enemmänkin.
Meil päin on vähä sellanen hiljainen tunnelma, onkohan jotenki ukkosta ilmassa tai mite luontokin on hiljakseen.
Laitoin parvekkeelle vähä lissää kukkasii, poutapilven ja samettikukan, ku aattelin et tääl mie kumminki suurimman osan kesästä olen. Huonol ilmal ei kehtaa tuvallekaan männä, pitäis istuu sisäl ja laittaa viel lämmityskin päälle, ukkoin on kova palemaan ( huono veren kiertoko , se tupakka sepä se ja liikkumattomuus, olisko niissä syy ) Orvokkiamppelin ostin aiemmin, pikkuorvokeista ja nyt siin alkaa olla kukkasii mukavasti ja kauniin pyöreä muoto. Nypin vanhat kukat pois joka kert ku sitä katselen ja kastelen.
Aikoinaan yl kakskymmentä vuotta sitte mie tupakoin ja palelin ain, jalat ja käet ol kylminä. Sänkyyn illalla mennessä jalat ol ku jääkalikat, palentivat etteivä aamuksikaan kunnolla lämmenneet:) Nyt ei palele minnuu , mut ei hikitäkään. Täs viime kesänä aattelin, ko ain hikitti makean syömisen jälkeen, jotta onko sokeri jotenki yhteyvessä hikoiluun. Lopetin sokerin käytön kahvissa ( kamalan makuista ilman makeutusta) ja muutenkin vähensin makean syöntiä ja  voinpa sanoa että hikoilukohtaukset  on vähentynyt huomattavasti, suorastaan loppunut. Olisko siinä vaivan aiheuttaja, sokerissa!! Niin tai näin, mutta pääasia on että ovat hikittämiset loppuneet.
Nyt mie oottelen pääsyä kirurgin juttusille, mitä siel ollaan mieltä, miun olkapäävaivast. Tää terv.keskuslääkär anto kortisoonipiikin olkapään etupuolelle, ku aikasemmat piikit sain olkapään takapuolel. Hää sanos vaivana olevan repeämän, turvotuksen ja tulehduksen. Tulehdussärkylääke otetaan kuurina viiden päivän aikana ja kipulaastari. Sitä mie en ois halunnu, mut kirjotti hää reseptin ja oikein suositteli sen käyttöä, kun vatsani on herkkä suun kautta käytettäville särkylääkkeille. No, mie sit haen lääkkeen, jos oikeen herkiää eikä särkylääke auta ennää.
Tällasia juttuja täl kertaa, niit tavanomaisia arkisen päivän asioita, eikä aina juttu luista luontevasti.

Mukavia toukokuun viimeisä päiviä ite kullekin. Kuulemisiin:))

Vinkeä vipperä:)

Heipsan.
Taas pittää kirjottaa, kuva on kirpparilta ostamastani lankaputkikorusta?'
Tykkäsin 0,20 snt edestä ja aattelin ottavani mallia sen värkkäämisestä.
Tutkiessani tekelettä havaitsin, että sen on vissiin tehty jollain vempeleellä ja ettei putkea kutomalla saa noin tasaisia värin vaihto kohtia. Täs kerran opettelin kutomaan tuollaista putkea, muttei siitä kovin tasaista syntynyt, opin mie sen kuiteski.


Sitten vähä terveyteen liittyvää tai olisko se sairauteen liittyvää, niin tai ..näin..
Tänään olin siel ultrassa ko lääkär tutki miun oikean olkapään. Hää sanoi olkapäässä olevan tulehduksen, repeämän ja jottain muuta viel, mut siihe miun muistikuvat loppuuki. Lääkär kommentoi:>; ei ihme et on kippee ollu, ku vikoja on.<
 Mie mään keskiviikkona lääkäriin ja sitte kuulee mitä on olkapäähän tehtävis, onko mittään. Kortisonia mie ainaki pyyvän, se vähä on auttanut kipuiluun ja vähä voip varovast, nimenomaan varovast liikutel kättä. Mieku en ain malta muistaa ja sit sattuu nii saamarist ja kipu viipyilee ain vaa kauemmin, enneko laantuu. Luulis jo mummon muistavan, mut..muisti on lyhyt ko kanan lento..
.
Meil päin män lämpötila ihan pyllylleen, aamupäiväl näytti vaivaiset + 8 astetta ja navakka tuuli käy merelt päin, no nii...siin se ny merituul on, jota mie nii kehuin raikkaaks....pah..
Tääl myö ny istutaan kerroslokerossa ja viikko männöö viileissä merkeissä, ilmatieteellistä kerrotaan. Hyvä näin, ko miulki on noit menoja täl viikol ja sit sain viel perjantaiksi ajan, koiran parturointiin, kaik männöö täs samal kerral, toivottavasti.

Jaa'a tulipa taas höpistyä, nii se miun sanainen arkku taas aukes, mut ny suljen arkun ja alan kahville.

Pikaisiin kuulumisiin nii kästöist ko terveydest tai puutarhan hoijostaki. Kaik nää on meil kovin tärkeit...

Koivuja, kukkia, aurinkoa, niistä on kesä tehty:)

 Heippa illalla.

Kamerakuvia nämä, sain ne tallennettua tietokoneelle, ovat eri kokoisia, kuin kännykkäkuvat, vievät näin ollen enemmän tilaa ja kenties blogin sivun avauskin on hidasta, kuten monessakin blogissa on liian suuret kuvat, tällä miun hitaalla yhteydellä, kestää sivun avaus  kauan. Mie pienennän omat kuvani siitä syystä, ettei tila lopu....Jaa, laitoinkin kuvat vähä  isommaksi....

Havaitsin kuikan soutelevan näköetäisyydellä, mut kun lähdin hakemaan kameraa, lintu sukelsi
enkä saanut siitä kuvaa. Pinnalle se pulpahti silloin tällöin, mutta oli vain puolittain näkyvissä, en saanut otettua kuvaa. Enpä oikein usko että saan  pienellä kamerallani hyvää kuvaa, kun zoomaus on heikko.
Laitoin uusia kukkasia, ostin kaksi pelakuuta ja keltaisen miljoonakellon. Kukkakori on  terassin rappusilla ja siinä on kesäbegonioita neljä, korin pohjalle laitoin tyroksilevyä ja männyn kaarnan palasia, kun kori on liian korkea ja kukat ovat aikas matalia. Säästyi näin multaa, muihinkin istutuksiin.
Kylvin kehäkukan siemeniä, saas nähä kuinka niiden käy. Empä oo paljon kukkapenkkejä laitellut, olis nääkin kukat voinut istuttaa ruukkuun, purkkiin tai laatikkoon. Ovat vain n. 20cm korkeita,  no näkee, lähteekö yksikään kasvuun:)
Saunottiin, tietysti ja minä kävin kaks kertaa järvessä maleksimassa, uimaportaiden päässä seisoin ja huuhtelin saippuavedet pois poimuista yms....uimapukua en haluu laittaa päälle, vaik naapuri on iha näköetäisyydellä, mut pikkupökät tempasin jalakaan, ettei pyllyvako ihan suoraan käy katsojan silmään, ku rappusilt laskeudun järveen....heh heh, mummon vakoa ny joku ees kiinnostuu silmäilemään....hus hus

Voi sentään oltiin vain yksi päivä ja yö tuvalla, pikkutyttö ( 10v ) tuli papan luo ja he menivät yhdessä tuvalle, saivat viettää laatuaikaa kahdestaan:)

Kuuma meil ja muillakin, koiraparka on tuskissaan, kun ei vaihda itse karvaansa vaan pitää nyppiä. Häne tapauksessaan ollaan jo monia kertoja koneella leikattu, mut paksu pohjavilla jää. Se pitää kammata tai oikeestaan "karstata" pois.

Oiih unimatti kutsuilee, alaha mummeli käyvä pötkölleen , et jaksat sit huomenna männä ultrakuvaukseen olkapäästä....
Mie noudatan kehotusta, öitä päin:))

Kaulushaikaran töräyksiä:))

kaulushaikara

www.luontoportti.com


Hei taas, minusta on tullut ihan addikti tämän kirjoittamisen suhteen, en malta jäädä omiin muisteloihin vaan täräytän ne tänne toistenkin iloksi??..

No, kun kuulin erittäin kummallisen äänen siellä järvellä kahtena iltana: kummallisia töräyksiä muutamia peräkkäin viisi kuusi kertaa. Ei se kuulostanut ihan junan ääneltä, mutta muistutti mereltä kuuluvaa ,laivan sumusireenin ääntä. Lopulta kun ukkoinkin sen kuuli, hän muisti jonkun tuttavansa kertoneen, että järvellä jossain, pesii  kaulushaikaroita. Apua, en oo koskaan kuullu sellaistakaan ääntä en ainakaan muista.Että tällaista oli asiaa. Kuvassani oleva otus ei ole kaulushaikara, hää on mamman pikku muru,vanharouva aussi.

Sit mie kerron viel kirpparireissusta, ku saatiin taas mahottoman halavalla hyvää ja tarpeellista tuvalle.Pari istuintyynyä täytteeksi vanhaan tuoliin, josta on huono päästä ylös ne makso 1€ ku tinkasin, kaks tuolia olivat olleet juhlahovissa ja 5€/ kpl, sitten vahva puinen leikkuulauta, kaks amppelia 0.30 ja 0.50 maksoivat ja monta muuta kivaa yllätystä..Mie koitan niit kuvata ku ovat o´paikallaan
Nyt tää lähtee maatei, suuta revittaa nii mahottomasi.
Nukkun´maan nyt kaikki , huomen o uus päivä:

Kuikan kuikuilua

www.luontoportti.com
linnut/ kuikka

Heips.

Miun pittää kirjoittaa viel muitaki luonto kokemuksiani.

Pyhä ehtoona kuulin kuikan huudon, jota en muista kuulleeni kovinkaan usein jos koskaan,  kyyhkysen huhuilun, käen kukuntaa monista eri suunnista, tiiran kirkunaa ja lentokalastusta, sukkela pyrähdys veteen ja kalasaalis oli nokassaan, lokki kiljahteli lentäessään. Peippo uros kurkisti terassin nurkan takaa ja västäräkki istui paatin moottorin päällä, lenteli ja pyydysteli hyönteisiä. Västäräkki oli vieraanamme kaikkina päivinä, liekö sillä pesä siinä tuvan tuntumassa.

Maanantaina aamupäivällä hokasin kuikan verkkaisesti soljuvan ihan läheltä istumapaikkaani. Otin kiikarin ja tähystelin sillä lintua, jota en koskaan ennen ole nähnyt. Harmittelin kun ei ollut kameraa, kännyllä ei olisi saanut linnusta hyvää kuvaa. Minulla on kyllä pieni kamera, pitänee muistaa ottaa se mukaan tuvalle ensi reissulla, jospa sillä saisi kauempaakin  kuvia.

Meil ol aikoinaan paattireissuilla hyvä kamera, jolla sai tarkkoja kuvia kauempaakin, mut se ol silloin....

Peilityyni järven pinta:))

villiviinivaralla.blogspot.fi    tervetulloo miun blogin lukijaksi:)

 Heips tiistai- iltana.
Olemme kotiutuneet neljän päivän lomalta.
Ihania aurinkoisia päiviä, sadekuuroja ja ukkosta moneen otteeseen. Koiraparka makasi eilisen päivän sängyn alla. Hetkisen oli meijän kans samassa tilassa ku ruokailtiin ja sit ryömi takaisin sängyn alle " piiloon" ukkosen kumealta jyrinältä ja paukkeelta. Ukkoin istui terassilla ja vahti salamoita, joita olikin erittäin runsaasti joka puolella.
Mie istuin hengästyneenä sisätiloissa, löysäsin kutimenkin kädestäin, en päässyt keskittymään, kun koko ajan jyrisi. Se ol eilen se...

Lauantain tein siivousta, ukkoin korjas laituria, pinosi puita ja mie istutin kukkaset koriin. Sunnuntainki ol kovast  töitä, sit viel maanantainki osan päivää,  huilattiinki sentään välil ja päivätirsat piti kokeilla, tulleeko uni siel tuval myös päivällä:)

Talviturkin heitin pois, vesi ol  + 15 astetta lämmint, en mie mittään uint, kastelin ittein vaan kaulaa myöten ja huuhtelin jokapaikast saippuavessii poikkeen. Ei tuu järvivedest sellane raikas olo, kyl merivesi on raikasta ja kirpeää, tykkään kyl siit enemmän.

Kirpparil käytii kotimatkal ja löytöjä taas tehtiin, saadaan uutta vanhaa tavaraa tuvalle, tarpeellisia värkkejä löytyi ja mikä parasta halavalla.
Mie taijan nyt kirjoitella vieläkin harvemmin, kun kesätupa vaatii omansa...

Mut kuullaan silloin tällöin ja nauttikaa kaik mahottoman paljo täst Suomen ihanast kesäst:)))

Kesäkukkasia:))

Heipparallaa.

Tein pikkuostoksia, kesäbegonioita vrt.. annansilmä kukkasia. Olin puutarhalla ja siel ol vaik mitä ihanuuksia enkä mie oikein tiennyt mitä ostaa tuvalle ja silleen. Pelakuita vähän aattelin, muttei tarhalla ollu oikein valikoimaa, ne olis kommeita tuvan pihalla tai rappusilla. Oikein kirkkaan punaisia ja tuuheita:))

Laitoin parvekkeelle, uuteen multaan,  vain  pari kirkkaan punaista annansilmää. Parvekkeeni on nykyäänkin todella karu, keväällä siitepölyt, kesällä on kaik hiekan pölyt, syksylläkin hiekan pölyt ja talvella lumet, en jaksa enää sitä alkaa sisustamaan. Pitää tuo miun vähäinen energia säästää tuvalle, jotta saadaan tupa asumiskuntoon.
Istutus hommat sielki pittää jättää tois sijalle, vaik jo kukkaset ostinkin. Ehkäpä tullee lissääkin ostettua, mistäs sen tietää etu kätteen:) Kestäis vaan tuo olkapää, jotta sais nauttia eka kerran elämässään kesätuvalla olemisesta ja touhuamisesta luonnon helmassa. Toivon totisesti, jotta kunto kestää, meillä molemmilla vanhuksilla....

Kolmas kuva on maisemakuva, jossa pihan riippakoivu on jo mukavassa lehdessä. Näissä pihamaisemissa on aikas karun näköistä. Parina vuonna on sentään laitettu kukkasia ja tuijapensaita, alppiruusuja, kauempana olevien talojen pihat ovat jo vuosia sitten kauniita ja kunnostettuja, kukkasineen ja pensaineen joissakin taloissa on komea villiviinipensas kiipeämässä seitsen kerroksisen talon karkealla seinällä.

No mut, kirpparillaki oon käynt ja löysin SPR:ltä sankakorin, johon aattelin istuttaa nuo kukkaset, laitoin muovia pohjalle ja lisäksi pitää laittaa vaik tyroksin palasia täytteeksi, kun kori on aika syvä.  Koitin löytää puukukkalaatikkoa, mut ei tärpänny, uutta ei kannata hankkia väliaikaiseen käyttöön tuvalle ja ovat nii hiivatin kalliitakin. Tuos talon pihasiivouksen yhteydessä ol vanha puinen kukkalaatikko, mut se män kaatiskuormaan, enneku ukkoin hoksas, että siitä olis tarvetta. Laatikko ol ison kokoinen ja ukkoin mietti miten sais sen kuletettua, ku ei oo pakettiautoa tms. Ois voinut esikoiselt lainata, muttei tullut mieleen heko heko....

Luulen kuulleeni eilen päivällä satakielen laulua, junaradan lähistöllä metsän reunassa, liekö hää siel soljutellut..

Leppoisia hetkiä lukijoilleni, myöhemmin kuullaan ja kirjoitellaan...

Esikoispojan äiteinpäivä kukkanen:)

Hän 44v sentään muisti äitiänsä ja toi Ruusun ja viime vuonna toi vaaleanpunaisen Begonian. Mie oon vaan biologinen äiti, enkä muuta. Toinen akka on heijät ex ukkoin kanssa luotsannut eteenpäin, ukko ko löys fiksummat akan......ei ollu temppera karjalaisakka mieleen.....

Kuopus 40v on nyreissään kuten aina, kun asiat ei luonnistu hänen toiveitten mukaan, siellä on sana kotihengettären hallussa, ei  ihme jos nyreyttä on ilmassa.

Heijän tytär kuulema valmistuu täs kuun lopussa, mie en oo kutsua saanut, (esikoispoika) kertoi saaneensa kutsun .enkä oo niin vaillekaa. Miniällä on omat leikit, joihin en mie sovi:) Sin tulee fiksummat ´nuoret ihmiset, ei kalkkeutuneet mummot pääse esittämään omia höpsöjä näkemyksiään.
Rippijuhlis viel olin kaks vuotta sitten, nyt puhaltaa uudet viileät viimat
,.sielläpäin.
 Kutsu käy sellaisille henkilöille, joista on tulevaisuudessa jotain hyötyä.....

Täs met lähetään tuvalle varmaan täl viikol käymään, siivous on viel kesen ja veneessä on varmaan vettä pohjal ko on satant, pittää sekin heitellä takasin järveen. Luvattiin vissiin vähän lämpimämpää ilmaa, makkarathan voi grillata kylmällä ilmallakin ja hyvin saa mustia makkaroita, oikein hiiltyneitä;))
Pitäs vähä  haravoidakin koivun oksia polulta, kun muuteki on kovin kapea liiteriin menevä polku. Siinä terassin vieressä oli ahomansikan lehtiä, oliskohan satoa saatavilla  myöhemmin.

Ostin kerran kirpparilta virkatun verhon 160cm pituus ja korkeus 28cm ja liinan 85 cm kaks euroo hyö maksoivat
tuos on kuva heistä, väri on eri valoissa erin värinen. Kenties verho riittää leveyden puolesta saunan pukuhuoneen ikkunaan, koitin siihen sellasta pellavaverhoo oli liian lyhyt kaikin puolin.
Kaikenlaist pient ja halavall ollaan hankittu tuvalle, ostin viimeks kirpulta melan, jossa on venehaka toises pääs. Taas vähä harmittaa, ku en ostant rottinkituolii, sen hinta ol aiemmin 25 € ja yks kert oli 15 euroo, olis pitäny ostaa. nyt se on häipynyt. Siin ol hyvä istuu ja kevyt kulettaa paatissa saareen. on siin tilaa kulettaa tavaroita, mitä sit halluuki viijä.

Meil o uuvet tyynyt ja peitot ja muuta saatiin ukkoin tyttärelt ja mie sain kylpytakinkin ja sauna tossut ostin kirpulta 1,5 €, voi veikkonen on meil montaa sorttia tavaraa, viel pitäis saaha korkeaselkäseen puutarha  tuoliin käytetyt pehmusteet ja  keinuunkin pitäis jostain löytää kätetyt  pehmusteet, ku seki on olt ulkon kesät talvet, mut on vahva keinu  oikein kunnon putkista tehty ja laudoituskin penkeissä hyvässä kunnossa...jos joku tietää tälläisistä pehmusteita ...tavaroista, vois vinkata.....vaik sähköpostiin.

Jaa'a unumatti viittoilee miull, että alaha mamma käyvä pötkötteleen läheistes viereen. No miehä noudatan kehoitusta..

Kuullaan ja kirjotellaan ja ootellaan lämpimiä ilmoja.
Soon moro ( hämäläisittäin,)  ku oon Tampereella syntynt ja sillo jo sanottiin; nysse tulee........

Kahveepannu käytössä:))

Heippa toukokuun ykstoistaspäivänä 2014.



Iloista Äitienpäivää

 joka niemeen ja notkoon ja saarelmaan:))


Kahveepannussa ojennan silkkikukat, ehkä mie saan aitoja kukkasia itselleni, kuka tietää.

Naulatyynyjä:))

Heippa.

Ei mitään naulatyynyjä, vaikka olinkin valokuvakansiooni kirjoittanut;) Kyllä on  NEULAtyynyistä kyse.
Nämät väkerrykset tein vissiin joulun tietämillä, juu, tai sit alkuvuodesta. No, siinä hyö ovat, huovutetuista puseroista leikkasin neliöpaloja , laitoin päällekkäin  ja ompelin yhteen, tuohon ruskeeseen neulahuovutin yhteen reunaan kaks syväntä, ovat siin kivasti yhessä!!
Keltasen virkatun kukkasen tälläsin koristeeksi ja yhelle reunalle tälläsin rusetin, josta saan otteen kun siirrän tekelettä. On muuten aikas paksu töpsykkä ja jotenkin liukas, ei saa otetta. No mut, rusetista saa pitävän otteen:)

Mustan tekeleen tein yks ehtoo, kun istuin tietsikan ääressä ja pari neliön palasta kuleksi siin pöyvällä.
Tähän toiseen piti tietenkin väkertää noit miun vänkyröitä, ruskeet ovat huopasuikaleita ja lila on yhest puseron palasest.
Sit laitoin virkatusta hiirenhännästä "korvat" josta saan otteen ku siirrän tätäkin paksua tekelettä.
Nää huovutetut puserot on aikas pehmoista, uppoaa neulat liiankin hyvin tyynyyn, ei passaa kovin syvälle työntää. Nii ja sit pistäät sormeen toiselt puolelt tyynyä. Nää miun tekeleet, ovat sellasii extemppore juttuja, en jaksa kovasti miettiä ko sit
männöö mielenkiinto ja en viittikään tehä mittään. Minust on kiva tehdä ihan tuosta vaan, tulee oman näköinen:))

Olinpas eilen konsertissa, kuorolaulua, sooloilua ja muuta mukavaa. Olen monta vuotta takaperin laulanut samassa kuorossa viitisentoista vuotta.
Kuuntelemas oon useasti heidän konserttejaan ja tehnyt paikalliseen ilmaislehteen, yhteenvedon omista tunnelmistani konsertin annista.
Tällä kertaa tykkäsin oikein kovasti, alku oli lupaava, reippaalla laululla aloittivat ja oikeestaan koko alkupuoli oli menevämpää musisointia. Oliskohan pianisti ollut vähän kokematon, joissain kohdin hidasteli, eikä ihan pysynyt kuoronjohtajan mukana. Toinen osuus väliajan jälkeen, oli kaunista, tunnelmallista musiikkia ja viimeiset laulut soivat yleisölle, joka aploodien jälkeen ihan hiljaa odotti, viimeistä laulua. Uskon että kuulijakunta sai konsertista hyvän mielen.
Minä tykkäsin kovasti paljon kappaleesta: Tiet, josta Laila Kinnunen teki suositun kappaleen.

Näin tällä kertaa, toisella kertaa taas palataan palstalle.

Tervetuloa uusi lukijani: Rouva Rentukka