Leijailua lehdistä:)

 Illan puolta lukijoille.

Nykyään miulla ei taija ol mittään aiheita kirjoitella, tai nyt on kästöitä vanhojen lehtien sivuilta.
Ostin joskus kirpparilta, halavalla sain vissiin 0.20 € maksoivat kappaleelta, ostin sitt muutaman.
Mie tykkään selailla vanhoja kästyölehtiä, niissä on miun nuoruuven aikasii puseron tekeleitä, joita olen sillo kutonut. Nii, voi niit aikoja...

Tuokii yläkuva, sil mallilla tein villatakin, tumman sinisellä langalla, siin ol jottain ohkasii vaaleit säikeitä. Sekin takki on männy kiertoon, johoki mihin lie. Taitaa se olla valokuvas miul, ko oltiin paatissa, aamupalalla lasten kanssa. Mie tykkäsin siit neuleesta, jottain akryyl lankaa se ol, mut kiva ja lämminki. Paatil  kaik neulevaatteet rähjäänty nii kauheest, ettei ennää maissa kehannu pittää. No mie piin niitä sit vaa paattivaatteina, koha pesus käivät  ja kevväällä taas otettiin käyttöön.

Täs seuraavas kuvas o vissiin joku kassin tekele, virkattu, en saa oikein selvää.
Aikoinaan virkkasin anopille kassin pellavalangoit, joit löyty heijän talon vintiltä, siel myö kerran myllättii ja löytyhä siel aarteit, juur nää langat. Oisha siel ollu muutaki mukavaa, mut mammaset hoputti meitä pois vinniltä, ku vanhat täyttenä olleet sahanpurut, kuulema pöllysivät nii hirmusesti.
Ostin anopin kanssin sangoiksi puol pyöreet rottinkisangat, jois ol sellanen kullanvärinen ohut tanko, jonka päissä ol mutterit ja ne kierrettiin päihin, kun sain tangot pujotettua laukun suu osaan. Kiva laukku siit tuli, vaik ite sanonki, anoppi piti sitä ihan koko kesän asioidessaan kaupois ja mis hää sit käviki.Vuorinki  tietyst siihe tälläsin, mut en muist, minkälaisesta ja mink värisest kankaast mie sen tein. Nuorena ol intoo moniin juttuihi ja lapsille tein villatakkeja ja esikoiselle neulehaalarin, siinäkin kävi nii, et lanka ei riittänytkään ja joutusin pääväriseen oranssiin ymppäämääm tummansinistä lankaa.

Alakuvas on muutama lehti joit säästin ja sain kuvanki niist. Itsellänikin ol muutama lehti, olivat nii hiivatin kalliita ostoo, mut sit mie säilösin niitä kauan, ett tee niiden mukaan uusia neuleita. Teinkö??Ja kuinka monta, siitä ei oo muistikuvvaa.

Mie oon ny käyny kirpparilla ja tehny i ihania ostoksi, vaatteita suurimmaksi osaksi ja nyt tass iski huivi hulluus, entisiä voi laittaa kiertoon, minullähän niitä muutama on, kirpparilt halavalla ostettuja, nekin.

Ku sais tuon olkapään kuntoon, on tämä niin väsyttävää ja rasittavaa tälläine, vajaa toiminen olo.
Koiruli tuolla jo katselee, eikös mamma jo ala tulla sänkyyn, kelloki on paljon jo, huomenna pitäs käydä tuvalt hakkeen tavaroita  pois, lämmittäisköhän saunan  vielä, puita kyllä vielä riittää.

Mukavata illanjatkoa. Lähen täst koira viereen  pötkölleen.
Kuullaapa taas uusia.

Herttaisia hetkiä kanssa kulkijoille:

Ryppymekkoni mun:))

Illan puolt meijän kammarist.

Nyt pittää esitellä uus mekko, jonka sattumoisin pokasin CAMEO  putiikissa. 
Olin katselemassa niitä kevyt untuvatakkeja, mut ei ollu miun kokoa!!
Siin kiertelin putiikkia, sitte  hokasin tään mekon ja koppasin tangosta , myyjätär heti suositteli sitä, on mukavaa pehmeetä ja juur miun kokoa!! Jottain XS tai sit muuta!!
Sovitin het ja kas kummaa, siinä se ol, miun uus mekko. Ihastuin häne pehmeyteen ja lämpimyyteen. Tuollast kivaa ryppyneulosta ja kiva vetoketjullinen pääntie, joka on  se jokin, tuos mekos, istui nimittäin erittäin hyvin kaula-aukko miulle. Mie ku oon kasvanu tällaseks pulleroksi joka ei taho ennää löytää sopivaa vaatetta. Sama peli ol nuorena, ku  pienin naisten koko oli nro. 38 ja miulle jättikoko, lastenpukimosta jouduin monta kertaa etsimään vaatetta....ja ostamaan myöskin.
Näist kuvista näätte kuinka tuo mekon helma levenee aikas runsaasti helmasta, lähikuva kankaasta on juur taskun kohalta, nii eihä tää mikkää juhlamekko oo, mut onkos niit juhlia muutekaan. Ukkoin kans voijaan männä vähä puhallinmusiikin konserttiin  ja kuorokonserttiin yms....??

Kästöitä ei oo näytille, mie en ymmärrä, miksen saa ees yhtään sukkaa valmiiksi. Mie syytän kyl tuoita näkökyvyn vajavaisuutta, ettei minnuu oikein kiinnosta. Pittää nii kovin tarkkaan katsoa eikä se tunnu ollenkaan mukavalt.

Kästyömessuilleki olis kiva männä, mut katseleminen on täyttä työtä...siis se jääköön taaskin, tänä vuonna olen pirteämpi ku vuos sitte, ku ei voinu ajatella mittään menoloita etukätteen, ku en tienny kuin väsynyt olisin lähtöpäivänä...

No mut tännään olin taas kortisonipiikillä, täl kertaa vasempi lonkka sai lääkettä, hiivatti ko sillo tuval kaaduin vasemmalle kylelle  siitä se alko vaivaamaan. Että sairaskertomusta tänäänkin...heh...

Kävin myös PRISMASSA ostin pari kukkasta, callunaa vai mitä ne ol.  Asettelin ruukut parvekelaatikkoon, siel kukkii viel aikas komiasti pallokrysanteeni, keltasinen kukkineen ja syklaamikin on viel nätti. Ja hopealanka on oikein isoksi kasvanut ja luin jostain, että sitä voi juurruttaakin?? Se on miulle muuteki outo kasvi, viime syksynä yhen ostin ja talven yli  säilyi iha semmosenaan ei kasvanu ei kuihtunu....

Mut koht kuihtuu mummot sänkyyn, koiramummo jo oottaa iltapalaansa ja makkaa miun jaloissa.

Hyvvää iltasen aikaa ja oikein rauhallista unta.

Ups...oikeinko merkkilaukku:))

 No hei pitkäst aikaa:))      Editointia 16.9.2014

Mie piipahin kirpputoril ja bongasin tällasen veskan siel, mie ko kääntelin kassia, tuumailin häne merkkiä katselles, jotta oisko hää merkkituote, ju nou:)

Ostin häne pois sielt kieriimäst, jospa kauppakassiks hää miul alkais...no oikeesti aattelin, ku korree on, että nuotteja siihe,  ku mänin parin vuoden tauon jälkeen, kuikuilemmaan kuoroharjoituksiini. Jospa jaksais alkaa käymään sielki sillotällö olis vähä vaihteluu tähä arkiseen matkaan. Ny ei oo ennää tuvalla käyntejäkään, mitä ny käyvvään kamppeita pois hakemas, mut olemaan ei ennää. Vaik olis viel kiva männä saunaan, mut jäänee vain
haaveiluihin.

Voi sentään, ku melkein kaik blokkilaise on saaneet kästöitä aikaseks ja miul vaa sukankudin kummittelee tekemättömänä työnä kästyökassis...
Tännään kudoin muutaman silmukan, olis niiko enemmänki tehny..hah ....toisaalta, ei oo mikkään kiire.
Koht pittää blogin nimiki muuttaa, ku ei kästöistä oo mittään tietoo.
Sairaskertomuksia vaa, nii ko löin tuon oikeen jalan etupohkeen auton ovveen ja iso kommee mustelma siin taas istuu, entiset ei oo ees viel parantunu takapohkeest, ku uusia tullee...äähh..ittelleski...
Nii ja vasen lonkka, ny vissii alko issiashermo riepomaan sitä, ko särkee ko sil kylel koittaa maata. Vaivaset kymmene vuot o mennyki, ettei oo vaivant enempää. Niihä kai sanotaan, ettei yht'aikaa molemma puolet...tiijä hänt.
Että onha näit meil ite kullaki, mut mie oon nii kallis itelleni, et pittää huolt kantaa. Kukas sen kissan hännän jne. tällasessaki tapauksessa...

Voi mahoton, ny ei oo sana hallussa, vaik kyl sitä jo täs onkin, valitusta, virsi vaa puuttuu....lauletaas yhessä...

.".syystuuli soi se vaikeroi, kuin kaiken tietää vois. Mun sydämeni tänne jää, terään kukan kuihtuvan, kun itse saan vain viivähtää kesä iltaan viimeiseen" ( laulusta, mun sydämeni tänne jää"

)https://youtube.com. mun sydämeni tänne jää kari tapio

Leppoisaa päivää kaikille

Kevyt untuvaa, epäselvänä;)

Heissuli vei:)
Monen päivän jälkeen ei vieläkään ole näytille, kästöitä. Sukankudin oottelee kutojaansa, mut taas ko tul moka. Mite mie ain teen liian kapeaksi kantapään??? Siinä ihmetellessäni, olin kahden vaiheilla. puranko vai jatkan...no taisin jatkaa, teen itelleni sit, ko tuvalla on ainaki kahet sukat, oottamas ku männään sinne.

Kuvis on hyvänmielen ostoksia, siis ittensä lellittely kapineita.
Laukun ostin, tuollaisen kauniin värisen "lötkö" laukun, kun tykkään tuollaisista pehmeistä lötväkkeistä. Nahkaa hää on ja tuoksuu voimakkaasti nahalle, joka niin on tuttu tuoksu lapsuuven ajoilta, ku issäin tek  työkseen nahkaisia aamutossuja.  Nahka tuoksuu niin hyvälle,  vähän väkevä, kirpeäkin, mutta niin muistoisa tuoksu:)

Uus takki on kevyt untuvatakki, jota Preferita  on kehunut ihanaksi ja lämpimäksi. Tämä miun palttoo on lisäksi kosteuden kestävä, ei aivan niin pehmeä, kuin keveimmät pusakat, jotka voi laittaa toisen takin allekin talvella lämmittämään.
Nämä on vähän samantapaisia, kuin kolmkymment vuotta sitten, sellaiset kevyt puvut, jotka oli kait tarkoituskin pukea vaatekerran alimmaiseksi. Minulla oli sellainen punainen,  olisko ollut joku finn marine tuote , jota pidin paatilla yöasuna, alkukesän kylminä öinä, jolloin meriveden lämpö oli vasta hiukan toisella kymmenellä ja paatin pohjalle maattiin ( tai olihan siinä makuulaverit tietenkin)

Eiväthän nämä ostokseni oikein mallaa toistensa kanssa, värien puolesta, mut nättejä ovat molemmat. Tuon huivin (valitsi ) esitteli myyjätär , ehkä  kuitenkin olisin valinnut hillitymmän eikä noin paljon samaa sävyä, kuin takissa, mut muistin siin yks kaks, että miul on sellane harmaa mekko, jonka kans tuo huivi myöskin soppii. Mielestäni näissä uusissa huiveissa on liikaa runsautta, peittävät puolet naamastakin:) mutta toisaalta, eipä näy kaularyppyjä eikä naaman ilmeryppyjäkään niin helposti. Ovat kuitenkin lämpimiä ja niiden kätköön on mukava vetää leukansa:) Hah, tulipa taas oikein kertomus, mutta tälläne  höpsötys on miun arkea parhaimmillaan.
Sen mainitsen TEILLE HYVÄT LUKIJANI,  EI KANNATA AINA OTTAA JUTTUJANI IHAN VAKAVALLA MIELELLÄ, ne on monesti kirjoitettu,  huumoria hakien, eikä niinkään  totisella naamalla:)) Ainakin toisinaan....ja revi siitä sitten oma näkemyksesi....

Mukavia syyskuisia seikkailuja kaikille, luonnossa voima piilee kaikkina vuoden aikoina:))
Mut olkapää särkee, jouvun ehkä hakemaan kortisonipistoksen kipua lievittämään:(

Syysvärejä kaulassa ja sääressä:)

Heippa hei.
Yks pipo valmistui Impivaara langasta. Kauheeta lankaa, kovaa ja ihan muovin tuntuista. Taidan itse pitää myssyn, ei tuollaista voi mihinkään sytomyssyksi lähettää. Väri on sellainen että itekin voin sitä pitää. Täs kuvas hää on vihree kasvoisen kaunottaren päässä?

Mut huivi se vasta onkin korree, niiku miun oikeen jalan pohkeessa on samoja värejä. Niist en tiijä mistä moinen värikkyys johtuu, huomasin vasta eile illalla,  et ompas säär karmeen värinen.
 Tuo huivin mie tiijän, sen ostin juur alku viikosta  Aleksi 13 liikkeestä, tää on sellane pitkä huivi. Aattelin jos  kerrankin laittaisin ostohuivin kaulaan, ku kirpparilta olen monia huiveja ostannu, ku halaval saa ja ihan miulle käyp, ko pessee ja pittää....Värejäki voi vaihdella mielensä mukkaan, tännään keltane? sitte vihree? sit kenties harmaa, kirjava tai mustavalkoinen,  raidallinen jne...onha näit, vein jo kesän alussa keräyspisteeseen jonkun verran vaatteita ja huiveja.

Sukkaa aloin tekemään, mut koska saan valmiiks  sitä ei tiijä ukko ylinkään.
Miun ukkoin on jo iha kunnos, tais lääkkeet  vaikuttaa, ku vähä torumusta ja valistumusta sai, nii johan tokeni, ukon sielu ja mieli...
Täs koht männään tuval hakkeen tavaroit poies, ei hää siel ennää viihy, ko kylmää on ja sellanen vanhan tuvan haju siel vallitsee, väkevä, joka ei lähe vaatteistakaan hevillä pois. Kyl se siihe miun tunteen purkaukseen päättyi tää tupakesä. Ja päättyyhä tää muutenki, kesä. Viimmeset lämpimät päivät varmaankin täs käsillä, yöt alkaa olemaan viileitä, näin se menee. Sitte poltellaan kynttilöit parvekkeella lyhdyssä ja pikkuiset valolangat voip laittaa huusholliin sisätiloihin, miul on jo kukkamaljakos airamin minisarja, kival näyttää punaruskeessa maljakossa.

Eipä täs kummosempia, juttua ei pukkaa täl kertaa, silmälasit mie saan uuvet, parin viikon sisällä, ko sanottiin näitten lasien vika siin,( ko valitin, et kaik on männy ihan kaksoiskuviks)  ko ovat tehty silloin ku miul ol viel kaks näkevää silmää.  Nyt ko toine silmä on pois pelistä, nii tää terveen silmän taitto on muuttunu, ku kattelen vaa sil yhellä....

Jaaha, löpinät seis ja mummokoiran viekkuun vähäks aikaa.

 Syksyisiä säpinöitä itte kullekki, kuulemme...

Pukuja ja pienokainen:)

 Illan puolta ihmiset.
On miulki oikein juhlapuku, joka käy tietääkseni mihin juhlaan tahansa. Tämä on äitini kansallispuku, Kaukolan puku. Hän on hankkinut sen 1940-1950 luvulla,  se on hänen päällään kuvissa vuonna 1951. Päänauhat ovat nuoren tytön, siis vaimo ihmisel pitäis olla pukuun kuuluva huntu päähine. Puku hieman muokattiin minulle , puseron helmaa pidennettiin samaten esliinan vyötärö osaan laitettiin jatke, hame prässättiin ja rintakoru hopeoitiin uudelleen.  Ostin luonnon valkoiset sukat ja nuo töppöset? Olen käyttänyt pukua lapsenlapsen ristiäisissä ja ystävien syntymäpäivä juhlissa. Valitettavasti puku ei enää sovi päälleni, olen kasvanut siitä ulos!

Ensimmäinen lapsenlapseni Uudenkaupungin synnytysosastolla. Pikkuinen tyttö oli kuin nukke, aamuyöllä syntynyt 19v sitten  ja pidän häntä ensikertaa sylissäni. Kyllä tuntui huumaavalta pidellä pikkuista, mieleeni tulvahti muistoja oman esikoispojan syntymästä ja sitä seuranneesta tunne vyörystä. Mie olin toivonut kovast poikaa, omast lapsestain ja ku kätilö ilmoitti< poika tuli, mie pillahdin itkuun ilosta. Mie hänest jo olin untaki nähnyt....
.
Täs kuvas miul on punainen valkokukkainen nanson trikoomekko, jossa ol "laskettu" vyötärö, eli lanteilla oli rypytysommel??? ja helma ol leveämpi.
Panin kuiteki punaisen patella vyön jotta näyttäsin vähä solakammalta.

Alakuvas on pikkuisen tytön kastajaisjuhla ja hää on saanu riisuu oman juhlapukunsa pois ja väsynyt ol pikkuinen, nukkui täysillä ku kuvattiin.
Onha miul täski mekko, siihe vuosilukuun ol kukkamekot kovast suosiossa ja mieki sellasen ostin, silläki mekolla olen muutamat juhlat käyny ja just sillon samaan vuoslukuun,  pari kolme viikkoo aiemmin,  ol esikoispojan häät ja siihe tilaisuuteen mie mekon ostin. Ei oo meil  liikoja rahoja käyttää moniin " parempiin" vaatteisiin, malli muuttuu, mummoki muuttuu ja kasvaa....ja juhlinnat vähenee.
Miun menot ovat vähentyneet huomattavast, ko tuo näön puute  alkoi haittaamaan.

Mut näil männään mitä ollaan saatu, huonomminkin vois olla.

No nyt mummokoira kääntyilee sängys jo siihe malliin, jotta alappas mummokaverini joutuu petin pohjalle...

Se on illan viimeinen, hyv' yötä kaikillen..

Valkoset pöksyt, sininen paitpusero ja PUNAiNEN VYÖ

 Heisuli vei taas, löysinpäs se kuvan jonka alun perin piti laittaa preferita.blogspot.fi  :lle, mut täs hää ny o vuodelta  KORJAAN VUOSILUKUA JOKA  OLIKIN  1983 , mamma on sillo ollu kaponen linjoiltaan. Puseron värin on aika muuttamut, kyl se ol enemmän kirkkaan sininen,  mut täs hää on ihan harmaan näkönen .Mie en oo koskaan ollu oikein tiukossa housuissa, siis reisistä ja sääristä, miul rinppakintulle ei sovi sellaset, oon vähä huvittavan näköne, eihä lantiosta alkaspäin esitellä persuksiakaan ihan ehdoin  tahdoin, kyll miun mielest pakaroiden alapuolelle pittää jonkinlainen pusero yltää., minust se  antaa jottainki tyylikkyyttä ,ettei koko kroppaansa esittele, tiukoissa vaatteissa....äähhh uimapuku on sit erikseen...

No alemmas kuvas on tää uus pitkähihanen raitapait, en jaksanut sitä kummemmin asetella, mut kivat samanlevyiset raidet, tykkään. Ihan nätti päällä, ku mie oikein noist pitkähihasist en ennää välitä, laitan vaik jonkun jakun päälle ja lyhkähihasen alle. Mie oon senverran kuumaa sorttia, ja ukko palelee..se on se tupakka, joka minnuuki joskus palellutti, mut nyt oon siitäki ollu eros jo yl 20 vuotta. Täs on vähä pitkä hihat, mut kääräsen ne  ainakin kerran ja tarpeen mukkaan kakskin kertaa.
 Muistan kouluaikana ko ol ihan häpee, jos villatakin tai puseron hiha ol pitkä ja se kääritiin vähä lyhemmäksi, se oli pöhkön näköstä toisist penskoista. Siin sitte huudeltiin puolin ja toisin. Mie ainaski joka kerta jouduin  vaatteiden  takia  toisten penskojen hampaisiin, olin  hieman paremmin puettu kuin isoperheiseten  lapset ja ko  mie olin  meijän perheen ainokainen...
.
No sitte täs alakuvas o  raitatoppi. Ostin sen muutama  vuos takaperin Sokoksesta,  tykkäsin valtavast sen väreist, siin on musta, beessia ja valkosta, johonkin kierrätykseen oon senkin jo antanut, vaan  nii tykkäsin , mut nää miun muodot kasvaa, vaik paita olis kyll joustanu hyvinki...mut...mut
No täski kuvas  näkkee miun tissikki selväst ja maha on pömpöllään,...onkse ny niin nättiä, mut lasketaa se kesäloman tiliin, sillo ihmisil männee loppu järkiki ja pukeutuvat ko rantarosvot...risaset virttynyéet sortsit ja uuno turhapuoropaita tai ei paitaa laisinkaan....lököttävät  housut..persvako näkyvis....ai et minnuu korpee, ku ihmiset heittäytyy ku vieraan planettan asukkaiks...kyl pukeutumiseen voi panostaa, eikä tarvii ees paljo rahaa.pikkurahalla löytää kivat kesävaatteet. Ja kirpparilt löytää ihan mukavia vaatteita, jos on mahdollist niis kierrellä.

Löpinät loppu, hyviä öitä kaikille.

Syksynkukkia:)

Heipsan keskiviikkona, tännään oonkin melkosen aikasin lähteny liikkeelle.
Kävin kirurgian polilla ja lääkär sano het, että olkapää leikkaus on edessä ja näytti olkapää teko sellasen jutun kanssa, mikä siell olkapääs vaivaa, näytti kohdan josta oli kalvo tai joku revenny poikki. Tiedusteli, jos ei sitä saada korjattua, suostunko keinonivelen asettamiseen.
Mikäs siin autto, ku luvata, eihän tuo muuten korjaannu, kivut ovat taas yltyneet, mut leikkaukseen pääsee kenties vasta ensi vuoden puolella.
Sitä ennen pittää hoidattaa hampaat ja rönkenkuvata leukaluut yms, ettei oo tulehduksia, ne pittää hoitaa pois enne leikkausta.. Ajat niihin tännään jo varattiin ja kävinkin jo suuhygienistin luona. Syyskuussa on rötken ja hammaslääkäri,  joka antaa lausunnon toimenpidettä varten, suun kunnosta.
Aikasmoista pelaamist, mut kai on myös tarpeellista, kun vieras kalu tonne kroppaan laitetaan, ettei tuu komplikaatioita. Yks tuttu mies män polvileikkaukseen ja pit olla ihan kaik kunnossa, mut otti ja kuoliki ukko. Tuli niit komplikaatioita, mitä sit lieneekin pitäny sisällään se leikkaus juttu, tarkempaa tietoo miul ei oo.

Mut tulin sielt hygienistin luota ja poikkesin Tokmannille ja ostin nuo syyskukkaset, pienen syklaamin, tykkäsin tuost keltasest pallokrysanteemist ja sit viel ostin yhen hopealangan. Muutama vuos takaperin koitin oman  mielikuvituksen mukkaan koristella parvekelaatikkoa. Hain pihlajanmarja oksia, katajan oksia, männyn oksia,  sammaloituneita oksia, ja mitä muuta oksia?? jäkälää ja jottain muutaki ihan ilmaisia, luonnosta saatavia koristeita. Olivat muka kauppojen tavarat nii kalliita, etten raaskinu ostaa. Mut kyl niit konsteja löytää, ku viittii metsässä rämpiä.  Puolukan ja mustikan varpuja  nekin on ihan kivoja ja havukranssehin niitä laitoin, ku vein isän haudalle. Nykyään en enää voi lähtee mihinkään, tuo näkörajoitteisuus estää monta kivaa juttua toteutumasta, tarkoitan juur tuota luonnossa puuhailua,  etsiä ja katsella  mieleisiä asioita. Erittäin ikävää....

No mut sit mie ostin tokmannilt sellasen must/valkoraidallisen pitkähihaisen puseron, ku juur ol Preferitan  blogis juttua raitapaidoista.
Nytten sattu miun kohalle kiva,  halpis paita, mut ihanan pehmee. Olisin ottanut lyhyt hihaisen, muttei ollu miun kokoa. Siel ol montaa eri raitavärivalikoimaa, mut tää oli just paras väri, oon ain tykänny mustavalkoraita puserosta.

Lopetan löpinät tähän ja taijan männä mummokoiran viereen pötkölleen, vaikken mittää nuku, mut pidän silmiä lepuutuksessa( eli kiinni) Voi se olla ihan hyväkin, miun terveelle silmälle, et vähä huilaa silmät kiinni.

Kuullaan taas ja leppoisia puoliväli elokuun päiviä.

Kesäkukkasen kohtalo.

Tervetuloa uusi lukijani preferita, asuja ja ajatuksia

Niin kävi tälle keltaiselle söpöliinille, kun olimme pois tuvalt, hää kuivu sil aikaa ja män kukkien taivaaseen....eli siin miun myrskyssä joutui sammaan kassaan muittenkin kesäkukkien kans. Sin män viel kukkivat pelakuut ja samettikukat. On se kiukku kummallinen voima, huono voima ainakin toisinaan, mut ei ain jaksa olla lempee ja rakastava, eihän. Mie en oo muutekaan varsin lempee, mut kiltti toisinaan...

Voiha hiivatti ku meil o satanu ja ukkonen koko viime yönki mellasti ja muutenkin on ukkostamut tänä kesänä ihan hirveesti.
Mummokoira on joutunut makkaamaan sängyn alla monta kertaa ja viime yönäki siel makas,  aamulla hyppäs miun jalkopäähän vähäks aikaa, pehmeeseen paikkaan. Hää nii pelkää ukkosta ja kaikkia äkkinäisiä ääniä.
Yks ehtooki ku oltii juur pihast lähdetty, nii tuos lähellä remonttimiehet jottain tekkee ja hyö pamautti naulapyssyllä, nii koira parka seisahtu siihe paikkaa, ei kerinny ku pisun tehä. Mie hänt koitin houkutella ja vähän vedin hihnasta, nii eikös kaulapannan lukko katkennut ja rouva kääns selkänsä miul ja läht takasin kottiin. Onneks ei tullu autoo, ku ajavat täs pyörätiellä jatkuvasti. Rouva kävel kyl ihan reunas mut en nähny miten ylitti tien, rappusil odotti minnuu levottomana.
Mie juur täs yks yö näin unta et pakettiauton vasemman etupyörän alle jäi joku, oliko se koira vai laps, sitä en oikein tiijä. 
Aloin kutomaan yhtä myssyä, mut taitaa olla liian kovaa lankaa. Impivaara lankaa, miusta hirveen kovan tuntuista, en ennää ikinä osta ees sukkalangaksi. Kyl nii hiivatin kauan kestää miun tehä, oon jo mont päivää kutonu pyöröpuikoilla ja vast 13cm oon saanu aikaseksi. Kuin joku  tai jotkut tekkee muutamas päiväs tai yhes päiväs jonkun tekeleen, tuntuu iha uskomattomalta. Yhtä päätä mie en vois millään tehä, niskat ja olkapäät suuttuu ihan kokonaan.

Ostin parvekkeelle purkin, jossa ol hopealankaa ja jottain muuta, mis ol puolukan näköset lehdet, en muista mikä se ol. Sekin jo pääs kuivamaan ja lehdet lurppas multaa vasten, mie jo hiillyin, et joko taas män miun kukkaset. Vaan virkos se, ku heilautin vettä kannusta.
Ostin ne puutarhalt ois halavemmal saanu marketin myymäläst, oli kaksinkertane hinta tarhalla.
Mitenkähän ulkosyklaami kestää, ku miul ei mikkään, tekis miel sellasen ostaa. Onko lukijoil kokemuksia tästä asiasta?

No mut ny pittää lähtee rouvakoiran kans ulos, enneku alkaa jyrisemmään.
Soon taas moro.

Meitsin vaatemuotia 1988 luvulla:)

  Heippa hei, nyt lähti mummolta lapasesta, ku innostuin oikein näitä menneiden vuosien vaate muotikuvia esittelemään.!!!
Miun pit kyll laittaa vaan yks kuva esille, mut en sitä hiivatin kuvvaa löytäny.
Sit mie tuumasin, ko näit muita löysin, et laitakin heijät tähä muotiblokkiini:)))

Täs yläkuvas on miun farkkumuotia, isohko farkkupaita tais olla miesten, mut kirpparilt kait sen löysin ja lohenpunainen puuvillaneule, pitkähihanen pusero vilkkuu pikkasen paijan helmahalkiosta ja hihat  näkkyy enemmän. Olkapääl roikkuu joku musta laukku, sellanen joka on pehmeä ja muotoutuva,  pussukka.  Jalassa jotkut mustat kengät. luulen nii...Taidenäyttelyä katselin ruokailun jälkeen. Oltiin hämeessä, Menosissa ol sellainen ravinteli, johon poikettiin ruokailemaan:))  Hih huomasin kuvan vas.reunas vuosiluvun 96, tarkottaa vuotta 1996:) Muistankin, että olin pakosalla, ko mie täytin 50 v ja  mien  tykkää juhlia järjestellä. Olin lapsuuven aikaisen naapurin mummon luona kyläilemässä.

No sitten ollaan lähössä veneilyseuran talvi seilaukseen ja täs kuvas on niiku näkkyy, punasta. Pusero ol sellanen ohuehko liekö jottain nailonsekotetta tms. vyö on oikein nahkaa ja punanen laukku jottain tekosellast. Olkalaukku on ollu se miun  juttu.
Siihe aikaan ol kampauskin tuollane pörrö, liekö se afrokampauksen nimellä kulkenu, mut mie keksin etten kampaa hiuksiani vaan annan sen kuivua ittekseen noines, nii ei oo kauheen pörröne.
 Housut on mustat, kapeavakoista samettia, jota ol myös paljo liikkeellä siihe -80 luvun aikaan.


No täs kuvas on kans farkkumuotia merellä. Oltiin kesäloma reissulla ja mie kävelin kalliolla, ku mieheni huus ottavansa kuvan miusta.
Mie en kerint juuta sannoo, ko oli jo valmista.)
No täshä on tuollane  vaaleen keltane puuvilla perus pusakka, eihä tuol merel mittää hienouksia voinu pittää, venekin oli suht' koht vaatimaton, itse rakennettu, mutta merikelpoiseksi katsastettu, kaikkine tarpeellisine varusteineen.
No, jalas miul on, mikäs muu, kuin kumisaapas, tai kumia oli vain kenkäosa  ja varsi oli  vinyyliä, jonka voip taittaa kaksin kerroin. Kevyet ja kätevät.

No täs mie oon nuorena 16v, olin kansanopistossa, johon äiti miut hommas, ennen kuolemaansa. Mie en ois sin männykkään, ko äit kuol äkillisest, juur kuukautta ennen, mut isä komens miut lähtemään, ko kaik ol jo valmiiks hankittu. Varmaan hänkin sai toipumisaikaa siihen, et jäi yht' äkkii 16v nuoren tytön yksinhuoltajaks, niiko nykyään sanotaan.
No täs miul on pääl sellane ruudullinen, olisko ollu pepita ruutunen, oma ompelema hame, vaalean sininen,  puseroo en muista, mut takki tai siis jakku ol tumman ruskea, sukat olivat myös tumman ruskeat. Hiukset oli poninhännällä, niiko näkkyy.
Täs mie oon tyttöjen asuntolan pihamaalla ja talvi näkkyy olevan, ku lunta on pihalla.

Tässähä näit kuvvii olis, sen yhen kuvan lupasin laittaa esille preferita.blogspot.fi....lle, selaillessani hänen blogiaan, terkkuja sinnepäin.

Koittakaakin kestää lukijani, ehkä mieki täst taas tokkeennun, ukkoinki o jo puhetuulella:)))

Ps. Klikkaamalla kuvan päälle saat ne suuremmaksi:)  Vähän niiku editoitu ilta myöhällä.....

Kelta/mustassa ladymummu 68 v:)))

  Edit otsikkoa 15.8.14

  Hyvänenki aika  ku mieki tulin kaupoilta ja aloin kuvata itteeni peilin kautta, olen olevinas nii tyylikäs sitruunan keltaisessa ohuessa puserossa, jonko ostin vuosia sitten ihan vaan topin päälle jakuksi, vaikka onkin lyhkäset hihat, ei minnuu haittaa, kuhan pääl pyssyy, näättehä, et vielä ryntäiden kohdalla on napit melkein kiinni...no ei oo tarkotuskaan napittaa kiinni, höpsön näköst sekin....
Mie oon aika tuhtissa kunnossa ruskettunutki mukavast, ko siel tuvalla ollaan istuttu terassilla.
Tuo kamera minnuu häiritsee, mut en osannu muutenkaan sitä asettaa.
Farkut on tietysti jalassa, niistä en saanu niin minkää laista otosta ja kengat ovat  MERRELIN SANDAALIT,  Ovat todella hyvät kävellä, istuvat  napakasti ja pohja joustaa askelien alla. Minulla oikeestyaan on kahdet, vain erin väriset, punaiset ja beessit.Sandaalit  ovat  matalat ja vähä sporttiset, mut soppii farkkujen kans piettäväks oikein hyvi ja etenki koiran kans ko ulkoillaan, paan ne jalkaan. Eivät hierrä paljasta jalkaa.
Hyvät kun löytää, niin kahdet pitää hankkia. Nämä ovat monen  vuoden vanhoja, mut vuoron perään pidettynä kestävät kaksin verroin:)
Musta pusero on JOCCA FASHION FINLAND MILLI TAI MILLA. Puseross on kivat nauhat koristeena kaula-aukossa.
Ukkoin ku tään kuvan näkkee, sannoo> onks siul viel noin iso nenä>...nnhhmmmhäne huumoria. Kerran ku näytin yhen yli kaks kymment vuotta vanhan kuvan, hää tokas< ons siul sillo jo ollu noin iso nenä<  ....vitsi  kai? silloin ja mie purskahdin karmivaan nauruun.

No mitäs ny kirjottasin, ainii käytin auton pesussa ja vahauksessa ja kiertelin kirpparilla valmista ootellessa, pari viime vuotist ET lehtee löysin ilmaiskorist.
Nyt peijooni on jalat kippeet, ko marssin pitkin katuja,,,no ei se matka niin pitkä ollut, muuten väsyy jalat ko on kasvanut "isoks tytöksi",

Ny mummokoira istuu  lattialla ja kuuluu tuhisevan, alaha emäntä käyvä pitkälles sänkyyn.
Soon öitä ny...

Kästöit Satakunnan keskussairaalaan.

 Hei taas, mie jouvan miltei joka päiv kirjottelleen, ku on tätä gghhrrrgrr aikaa.

Joskus tahtoo sitä ommaa aikaa ja hyvin tuntuu sopivan ukollekin!

Ni no otti ja tuota
Mie lähetin kiirussa paketin Porriin muutaman sytomyssyn, ku olin joskus kevväällä valmiiks saanu ja ny sai tuon pienen vaalean punaisesen, josta ukolle riemu ratkes...nimittäin ku kokkeilin sitä sellaisen paksutukkaisen nuken päähän (löysin sen alkukesäst ilmaskorist ja aattelin, jos ukon lapsenlapsi tykkää leikkiä sillä, ku tulloo tuvalle) Saamari ku otti miun karvoihi, hää ei ees tienny minkä tähen sitä sovitin nukelle...mie aattelin sen myssyn käyvän pienen lapsen päähän tuolla syöpätautien osastolla tai lasten osastolla...Siis mie oikeesti loukkaannuin, ukko on  ilkee ja osaa pilkata toisen hyväntekeväisyys yrityksiä. Eikä ollu ensmäine kerta...
No mitäs täs sitte, mie pakkasin myssyt ja kolme parrii sukkia muovipussiin kiireemmän kaupalla, ko hokasin et olin mänössä terveyskeskukseen ja äkkiä myssyt ja sukat pöydälle valokuvattavaksi  ( ett saa mummoille siis tänne Teille.laittaa kuvia, ukko monest sannoo..äähh) hävitön ku minnuu pilkkaa. gggrrrrhhgg
Jätin pussini sairaalan infoon josta se männöö sisäisen postin myötä oikiaan osoitteeseen.


Kohta saan yhen myssyn valmiiks, nii ja ens viikon keskiviikkona mään sinne kirurgian polille. Tää tämän päiväne lääkär usko, jotta se olkapää leikataan , on kuulema paha repeämä. joka ei korjaannu itestään, saa sit nähä ja kuulla...Voi mahoton, mite sit kästöit tehhään ja ylleensäkään mittään, sit pitää kai saaha avustaja. Ukko täs kesäl sano tuval ollessamme, ko mie puin uimapukua ja en saanu olkanauhoja millään ylös, nii pyysin hänt auttamaan minnuu, ku ollaan täs näi samas porukas, kyl hää autto, mut äsähti< mie en oo kenenkään yksityine avustaja....voi sampernaut ko ol minust tosi ilkeesti sanottu viel ku ties miun olkapään olevan todella kipeä....sillo jo aattelin ,miten täs koht käyp, mieku räjähjän tulee tupen rapinat ja .....nii'i .Mieki ossaan oll kans tosi häijy ja ny oon viel  ollu hyväs opissa. En mie tällasii oppeja kotomökis saanu, toisia pit kunnioittaa ja auttaa ja kaikkia sellasii hyviä asioita miul opetettiin.
Oonha mie iteki ollu avustajana ja oon tahtonu ol avuks ja hyödyks jos joku tarvii..

Nyt lopetan kaakatuksen ja pistän sormet virkkuu koukulle. Mukavia elokuisia päiviä lukijoille.

Lohtua kirpparin ilmaiskorista:))

Heippa. Poikkesin kirppareilla perjantaina ja lauantainakin.

Oh ,  näin ilmaiskorissa tämän iloisen naama otuksen ja se oli heti valmis tulemaan miulle. Käet ojossa siin toisten alla hää tuijotti minnuu, kaappasin hänet hetkoht ja olin niin hassusti onnellinen. Aivan kuin hää olis vartavasten siint löytyny, ku miul ol sulka maassa.
Ostin kerran samanlaisen naama mangneetin jääkaapin oveen, mut sen vein ukol jos se häntä vähän ilahduttas, ku se hänt hymyillen katselee...hhmmm enpä oo nii vakuuttunut hymyn tehosta...


 Voi sitten löysin samast kopast tuollasen yksinkertaisen kirkkaan lasipullon, siinäkin oli jotain kiehtovaa, painava se kovasti on, alaosa on paksua lasia.
Sitten löytyi kauniin värinen liekö kynttilän jalka vai mikä lie suulla on reikä, mut kovin pieni kynttilä siihen sopisi. Ei sitä tosin ole sellaiseen tarkoitukseen käytetty, koskei ole talia yhtään reunoissa.
Sit tuollainen tuohitekele, sitäkään en voinut jättää, se myöskin kehoitteli minnuu: ota miut kans...no lähti hää helpost mukkaan. Aattelin jos sen vaik pienel naulalla lyö johonki, siit tullee ihan nätti...nää näit miun aatoksii..tiijä koskaan toteutuuko, mut ihmisel pittää oll haaveita ja mielikuvituksia,  muuten elämä käy hiivatin raskaaks. Sateen jälkeen paistaa. jos paistaa....no nii
siitä tulikin mieleen. Mie tännään otin eteisestä, kutomani pienen maton ja vein pyykkitupaan. Aattelin kokkeilla, josko olkapää ja selkä kestää harjata.
Ostin aiemmin kesällä sinisarjaan sopivan matonpesuharjan ja teleskooppivarsi miull ol ennestään. Aikas hyvin sain pyyktuvan lattialla sen pestyä, en oikein keksinyt konstia, millä oisin mäntysuopapalasta siinä liikutellut, ei kärsinyt selkä kumartelua. Sit hokasin, että harjalla liikuttelin suopapalaa ( en tykkää nestesuovasta, sitä ei saa millään huuhdottua ja matosta tulee tahmea..) ja toimi sekin jollain tapaa.  Vein maton narulle ja aattelin hakea ajoissa pois, jos alkaa vettä satamaan...no kuinkas kävikään...satoi vettä ja mie hain kuitenki maton parvekkeelle muovituolin selkänojalle kuivumaan?? Kai se aikas kestää kuivua, mut tulipa yks asia tehtyä, niiko tuo matonpesu...
Mie oon virkant myssyä, yhen pienen sain valmiiks asti. Vähä tuntuu olkapäissä kipua, mut koitan vähä kestää. Keskiviikkona mään kirurgisel polille, mitä hyö siel sit tuumaavat.
Nii että sattaa ja paistaa meil jokkaisel, mukavata maanantai- iltaa lukijoille.

Niiko olis takki tyhjä:(

No heippa. Täs kevväises kuvas sentään muurahaiset touhuaa, kuten aina. Ihmettelin mitä hyö noist lepän lehdistä etsii, otin kuvanki, jotta voin myöhemminkin katsella ja kummastella.

Nii'  se ukkoin kävi reissulla ja siit asti hää on iha kummallinen ollu, puhumaton on muutenki, mut nyt vast hää heittäytyi melkein sanattomaksi. Mie kyselin tiettysti juhlista ja matkasta, niihi hää vastaili yks totiseen tapaansa, mut sit alko ihan käyvä mahottomaks.Välil sannoo miul, <etten mie tykkää, et minnuu kuulustellaan...herrajjesta sentään, mie oon luullu, ett myö ollaan sammaa porukkaa...vaan luulo ei oo j.n.e.  Häne tytärki kävi ja kysel kaikkii niiko tapana on, ukko vaan vastas kysymykseen :< en mie tiiä, taas uus kysymys:< en mie tiijä...sit alko minnuuki korpeemaan nii hiivatisti, ettei aikuinen ihminen mittään tiijä, ku hänelt kysytään. Mie olin joskus jollain kurssilla, ko siel painotettiin sitä asiaa; < ei saa sanoa: en tiedä,,,: vaan otan asiasta selvää....Tääl ei oo toivookaan sellasest.  Mie ite otan asioista selvää, enkä jää tuppisuuksi jos kysytään tai miulle joku jottain juttelee. Erilaisiaha myö ollaan, mut miun mennee hermot tuppisuun ihmisen kans., ko ei voi kysellä, se on sit mukamas  kuulustelemista, voi pieksut... Sit ko mie jottain neuvon, sit sanotaan ; älä lässytä...ggrrrhhhggg...Täs alkaa tuntee olonsa tarpeettomaksi, ei itelle mut ..
Miul käy hirveen raskaaks, jos läheiset ihmiset ovat välinpitämättömiä, tahallaan ilkeitä,  hymyttömiä niiku ei missään asiassa olis mitään hymyilemisen aihetta , miulta iteltäkin alkaa naama näyttämään " nors....vit......nyt minnuu todellakin oikeesti vituttaa...mökiltäkin lähettiin niiku tuli perseen alla, mie en puhunu, olin kerranki hiljaa....Ja taas mie annan kohdella itteäni huonosti.....

Mukavaa elokuun aikaa itse kullekin, mie jaksan kyl hymyillä, ku se kuuluu tähän karjalaisakan luonteeseen.

Jouluun on enää vähän aikaa:))

  Heippa hei.

Niinhän se kukkasien mukaan olisi,  vain vähän aikaa jouluun:))

Joulukaktukset kukkii innokkaasti parvekkeella,  muina vuosina on  hennot nuput aluillaan, kun syyskuussa vien ne sisälle ja vaihdan mullan.

Orgidea kukkii myös parhaillaan, kymmenen nuppua on avautunut, yksi nuppu on avautumatta.
Olin ihmeissäni, kun se teki sellaisen ilmajuuren näköisen varren, entisen kukintansa jälkeen ja yhden uuden lehden hää myös värkkäsi. Ihmettelyni oli valtava, kun kuvittelemaani ilmajuureen, alkoi ilmestyä sellaisia pikku nystyjä, jotka suurenivat hiljalleen. Silloin mie tajusin, että peijooni tekeekin nuppuja. No aattelin, ettei miun edellinenkään orgidea säilynyt hengissä, vaik hyväst häntä hoisin. Nyt tää viime jouluksi saamani kukkanen, ilahduttaa minnuu uudella kukinnalla. Voi hyvänenki aika, ihmeitten aika ei ole ohitse.
Ja sitte on esillä sukkapari, jonka lopultakin sain valmiiksi. Yhen puikon pudotin terassin raosta ja kärkiosa joutui puol numeroo suuremman puikon käsittelyyn ja kummasti ne kohdat näkyy.
Lanka on nallea tuollaist armeijan vihreetä:)  Piti oikeestaan tehdä oranssinen kärkiosa, mut tuli muistikatkos jossain vaiheessa. Pääsin vissiin hyvään vauhtiin, enkä enää huomannut jarruttaa.
Mut onhan miul tehtynä muitaki kästöitä, ne koivuvastatki on iha ite tehty, ja kaislan korsista väkerretty teos, mummopeitto ja vaik mitä...mut siinähä niit jo onkin.
Mie mään keittään kohveet ja pian tulloo koirani kottiin, saan sit silitellä ommaa mummokoira karvaturriani.
Vietetään mukava elokuinen ilta.

Kesäterapiaa:))

 Heippa hei. Tässä on kuva valmiista isoäidinneliö peitosta, johon virkkasin vaalean vihreät reunat, tykkäsin kovasti, että vihreä mallaa paremmin, kuin valkoinen, jota käytin palojen yhdistely lankana. ( ilmaseks sain yhelt kirpparilt, ol  kuulema pääasija, ko pääsivät kerist erroon)


Ukkoin sahasi poikki kaltoin kohdellun koivun rungon ja miepä tekasin siitä pienet vastat, laitoin kiinni ihan kumilenkillä, joita oli tuvalla mukanani, jos tarvetta ilmenee.
Illalla käytin vastaani, vähän pieni nöpö se on, mutten tykkää suuresta vastasta, se tarttuu kiinni joka paikkaa ja vihtominen on työlästä.

Yhessä kuvassa on ukkoin terapia työmaa, johon hää purkaa liiat höyryt  mut  työn tekeminen on kyllä vapaa- ajan haaskaamista. toisaalt . helpottaa vapaa-ajasta kärsivää ukkoparkaa....
Tuolla kaislakasan äärellä hän löysi työmaaltaan ison mustan sammakon, kertoi ettei moista oo koskaan nähnyt! Jospa se ol yhtenä iltana terassilla, ko jonkun tumman möhkäleen näin ja grocsin kärjellä sitä tuuppasin ja toisenki kerran ennekuin suostui lähtemään terassilt.
Mie en nähny pimmeessä, ku silmälasit ol tuvassa.

Ja sit tää yks lemmikkikuva, tein ampiaisille sokerivesi baarin ja hyö tykkäs kovast baarin antimist, tuos on vähä banaania, mut eivät siit välittäneet, mut tein 50/50 sokeriveden, kyl alkoi maistumaan. Tuos tuo yks on lautasen reunal, mut laitoin heil halkaistut kuivuneet kaislankorret laskeutumis alustaksi. Saas nähä onko ampparit vallanneet koko tuvan, ko taas mennään sinne.
Mie laskeuduin aikas mukavast paattiin, mut pyllähdin lattialle pyllylleen, ku käsivarres ei ollukkaan pitovoimaa tarpeeksi. Paatin pohjalla istuin, ko ukkoin tul laiturille, hää minnuu silmäs ja puistel päätään.
Rantaan tulless hää sano> ettet sitte yhtään roiku paatin reunan yli<....kas kas, saipas sanottua. Enkä mie roikkunu, mallikkaasti pääsin laituril hyppäämään?..!:)) No oikeesti :)

Huh huh lämmintä kaikille ja sauna tekköö hyvvää, mut kastelu järvessä tai meressä on piste päälle.
Mukavia viimeisiä heinäkuun päiviä lukijoilleni:))

Härkälintu kaislikossa.

 Hei iltasella.

Pittää viel kirjottaa, lupasin laittaa tuon härkälinnun kuvia. Hää ol siin melko lähellä, sain monta kuvaa, miun kuvaaminen on sellaist hamuilua, ko en ain löyvä kohdettain ja uudet tähtäykset sekottaa koko filmailun.
Mut siin hää nyt on...

Viime kertast seikkailua ol tuvalt palaaminen hhmmm tuuri miulla., moukan tuuria...
Saavuttiin laituriin ja mie kurkotin paatin keulast laituriin ja tarrasin kiinnitys hakaan kiinni, joka ol laituris kiinteenä. Pahus, paatti alko erkanemaan takasin ja mie vaan pitelin kii koukusta...hiivatti, oli meinaan lähellä, etten pudonnu paatista. Pakko ol valita, ankara
 kipu toises tississä, tai putoominen veteen. Mie nimittäin rojahdin oikean puoleisen  rintavarustukseni päälle, mut niitä ei lasketa, ku vaan meinaa pudota, eihän????
Ukkoin sano et ol melkost meininkiä, olit tosiaan tipalla pudota!
Hmm...minkäs sille voi, ku ei osaa irrottaa ja oikeesti, miulki tul siin hetkessä olo, että nyt männään rantakivikkoon pää edellä....tapahtumast   on kommee mustelma tissiä koristamas ja polvessa tietyst pittää kans olla mustelma ja ku oikein tarkast aattelee, mustelmii on joka puolella kroppaa, mut ne on jo paranemassa, aikasemmist kolhuista....

Tännään oltii kaupoilla, ukkoin hankki vähä menovaatetta ja torilta ostettiin hänel sandaalit ja nauhakengät, mie miellyin niihi nauhakenkiin heti ja sovittamisen jälkeen, kauppias pisti kengät pussiin ja tyytyväinen pariskunta jatkoi matkaa. Kerranki sai vähällä vaivalla mieluiset ostokset. Mie ostin sellaset helpot kengät KOO-kengäst, RIEKER'IN pehmeät korottomat tossut, haljasnahkaaja n.3 sentin leveä venykenauha, pitää tossukan jalassa ja helppo laittaa jalkaan, sekö ottaa pois, ei moni mutkaisia toimintoja, Ihanat paljaassa jalassa, ku taas kurvailen paatin penkillä, jollei  satu lankeemaan ihan pohjalle asti.  Oi oi tuuria tarvitaan runsaasti, mummoparan  veneilyyn ....ja varjelusta tuol yläkerrast kanss.

Ja iloisia lämpöisiä,kutkuttavia heinäkuun iltoja kaikille KANSALAISILLE.
Nähhään ja kuullaan, jos ei nii lähetellään pieniä paketteja-----......

Valmista tuli, sano....

 Heippa taas blogin lukijat.

Miul on mummoneliö peitto valmis, eihän  sen tekeminen vienyt aikaa kuin runsaan puol vuotta!
Kapea siitä tuli, kun tein vain viisi riviä rinnakkain, aattelin, etten saa valmiiksi koko kesänä.
Virkkasin muutaman kerroksen kiinteit silmukoit ja piparireunan, tuos kuvissa oleval vaalean vihreällä langalla.. En tykännyt ollenkaan tuosta valkoisesta langasta, jolla yhdistelin palaset.
Sainpahan tuvalle terassituoliini uuden kirjavan peiton:))


Teen täs vimmalla sukkia valmiiks, jotka tuvalla jo aloitin. Minnuu aristaa nuo olkapäät, etteivät kipeydy, kuten syksyll ja alku vuodesta. Teinköhän äkkiseltään liikaa ?? kästöitä.
Tuval pitänee jottain kästyötä aloittaa värkkäämään, terassilla ku istuksii.
Lintuja oon seurannut, kun satun näkemään. Tirriäinen= rantasipi, ei ollut viimeksi enää. liekö jo muuttanut vai onko haukka pistänyt poskeensa, näin sellaisen lentävän ohitse yks päivä.
Sorsaemo Maija, poikineen on käynyt joka päivä ja parikin kertaa päivässä, hakemassa muutaman leivän murun. Ukkoin oottaa niitä,  niiku miekin ja tuumailee jos poikuetta ei näy:> ei näy Maijaa< Illal viel kurkkaan ovest, onko poikue saapunut iltapalalle.
Kuvasin yhtenä päivänä siinä kaislikossa härkälintua, se oli melkein paikallaan, sain monta kuvaa. Ukkoin sanoi ku istuttiin pihakeinussa,> joku pitkänokkainen lintu tuolla< ja mie kiikaroin sitä, havaitsin sen olevan härkälintu, josta juur hiljakkoin luin  Tuula Laakso    Tiitsankuvablogi.blogspot.fi     En olisi muuten tunnistanut lintua, jollen ...
Mut hyvvää kesäillan jatkoa ja palaillaan.
    

Keltiäisiä, lieroja ja sorsia

Heippa hei keskellä viikkoa, viitekuva tulikin jo aikaisemmin, ilman lupaani:)

Mut mie sekoilin tään blogin kans ja sain tovin korjailla tekemisiäni.
No...tällasta tää helle teettää.
Oltiin tuval ja mie mont askaretta toimitin siel ainaki istuin ilta-auringos ja vuodatin hikeä. täytyyhän olla syy, miks mennä saunaan kylpemään: nii'i ku on päivä hikoiltu:)

Ukkoin osti matoja, ( ku mie vanhat päästin kukkapenkkiini, pois purkista kärsimästä. )
Hää illemmalla avas purkin ja män onkimaan laiturin päähän, saaliiks hää sai pari sinttiä, särjen ja pienen ahvenen. Kyllästyi pieneen saaliiseensa ja alkoi saunan lämmitykseen.
Iltakahvit juotiin ja vähän iltaapalaa aloin laittamaan, avasin jääkaapin oven ...ja voi mahoton..lieroja seikkaili ruokapakettien päällä ja hyllyillä:( Mie tempasin purkin ukon käteen ja kiljaisin etsimään karanneet lieronsa, jääkaapista takaisin purkkiinsa. Ainaski kuus hää löys kaapista ja mie viel yhen makkarapaketin päält illemmalla. Mie en oo oikein herkkä tällasiin, ku iteki laitan madon koukkuun ja pidän sitä kyllä kädessäkin., mut on se liikaa miunki hermolle, ku ne valtaavat miun ruokakaapin. Ukkoin ol laittanu purkin huonost kiinni ja mie sadattelin noita ukkoja, kyl heijän kans zzxxssddnn...on heijän touhu joskus kummallisia...
 Mie laitoin puuliiteris isot klapin erikseen, heittelin ne syrjemmälle, aattelin niitä hakata pienemmäks , ku kirves sattuu miun hollille. No..eikös ukkoin kiikuttanu ne saunan eteiseen zzzrrrqqqgg...
ja mie vein ne takasin liiteriin, ja pidin melkoisen mäkätyksen. Voi hitto, ain pitäis sannoo toisel, mitä tarkottaa, mut sit mie saan kuulla: <mie en tykkää et komennetaan..>.voi pyhä sylvi sentään, ain saa kulkee peräs ko last opettas.....männöö välil hermo...

Hiivatin vaikeeta kirjoittaa, kone vaihtaa kirjaimen pieneks heti, ko vaihdan riviä ggrrrggfff....

No sitte mie aattelin istuttaa tähtisilmät maahan, ko eivät purkeissa oikein hyvin näytä viihtyvän. Tein vanhaan nuotion pohjaan kukkapenkin, lapion hiiliä pois niin paljo ku sain otettua ja tälläsin kaislamaata pohjalle ja multa pussin tyhjensin päälle. Hyvän näkönen tulikin kukkapenkistä ja laitoin toisen tähtisilmän uuteen multaan ja toisen otin myös purkista pois...ja herrajjestas ko mie tyrmistyin ja tälläsin kukan takasin purkkiin...ko sinne pohjalle oli keltiäiset tehny pesänsä! Purkki oli maassa heijän pesänsä päällä ja hyö tykkäsivät vissiin, et hyväv paikka kukkapurkki....apuva..hain hanskat kätteen ja otin kukkasen uuvelleen ja paiskasin sen kukkapenkkiin ja ravistelin käsiäni vimmatusti, vein purkin järveen, ku ukkoin väläytti,< jotta kastele purkki järvessä.>..hui olkoon, nyt on kyllä seikkailut varmaan unissakin ja muurahaiset, madot ja muut hirvitykset minnuu jahtaa uniloissaki. Täs ol ihan tarpeeks yhelle päivälle.
Mut eihä meil mikkään lopu yhteen kertaan. Mie kans aattelin kalastaa ja viskasin virvelin suoraan lumpeen lehtien keskelle ( osumatarkkuus 10 ) No ukkoin otti veneen ja meloi hakemaan uistimen pois lumpeiden joukosta ja siihe loppui miun kalastus....
Nyt miun täytyy lakata juoruumasta ja käyvään kahveille.
Mukavia hellepäiviä kaikille, soon moro!

Ale-myynnissä

Heipparallaa.

Olen päässyt jo liikkeelle, selkäkipu on hellittänyt ja mieli on huoleton...trallallaa.

Kävin ale myynnissä  ostin pari t- paitaa ja lurpakkeitten pitimet...= rintsikat ja jottain muuta pientä.
Koht mieki pääsen tuvalle, ukkoin män sin tännään.
Eile kateltiin tango kuninkaan valinta, oliha kommee ääninen nuor mies, hää yltäis vaik isommille estraadeille, kouluksella vois tulla oopperalaulajakin, palkeita meinaan oli miehellä. Leif'illä oli kova paikka, kun taaskaan ei päässyt perille asti. Hän on iloisen ja välittömän näköinen mies, mutta ääni ei ole puhdas ja kaiken lisäksi kovin kapea  on  ääniala hänellä. Koulutuksellakaan tuskin hänestä on alan huipuksi.  Syntymä lahjaksi saatu äänikään ei aina riitä, pitää jotenkin erottua "porukasta". Nykyään on liikaa samanlaisia laulajia, kukaan ei oikein erotu joukosta, naiset laulaa nenäänsä  nnhhonottaa ja miehet tahkoo muutamaa nuottia ja muutamaa sanaa...voi sentään...sanoittajistakin on kova puute.
Hoh hoijaa tällaista tällä kertaa, lauantaina nähdään kuningattaren valinta, oikein pelottaa, taso on todella kehno:(
Kuulumisiin:)

Helteist heinäkuuta:)

 Hyvänenki aika, ko mie matkin " pajupirtin kaisa  " tekelettä, mut tällanen siit miun tekeleest tul. Iha niinko hmm...no kaisloja mieki intoonnuin kerräämään rannast, ko ukkoin niit haraval vet rantaan ja miun oivallus pääs pintaan. Keräsin niit märkii kaisloi huuhtelin puhtaal vedel  ja sidoin ne virkatulla ketjusilmukan pätkillä kiinni. Sitte huomasin nuo syvämet ja tälläsin ne siihe tekeleeseen roikkumaan. En hokannut muuta kuvauspaikkaa kuin tuvan terassin lattialla, mut iha hyvin hyö siin sovussa makkaavat, kaislat ja syvämet.
Kaisan tekeleessä ol mukavia koristeit, mut mie en ala jaksamaan tuval etsii ja laitella muit, ko niit helposti saatavilla olevia:)



Hoh hoijaa, selkä parka käi riitelemmään miun kans, rupes lonkka ryppyilemmään ja jäi vähäks aikaa käynnit tuvalkii.  Ukkoin meinas; > jos sie loukkasit sen selkäs , ku kompuroit paattiin  mennessä< , mie taas " tein lennokkaan laskeutumisen paattiin".
Enhä mie siin satuttanu, täähä on vanha vaiva, ko toisin ajoin vaivaa. Oikeen puoleine lonkka kipeytyy hiivatisti ja istuminen ja seisomaan nousu tuottaa karmeeta kipua.

Mut onha kotonki mukava ol, tääl on lämmint yht paljo ku ulkona, aurinko ei juur paista sissään, mut parin tunnin päästä alkaa helottaan kammarin ikkunast sissään. Ja yöl on yht kuuma ko päiväl...kelpaa meijän..lämmitellä omassa sängyssä, lakanat kaulassa aamulla..

Voih nyt pittää lopettaa, alkaa selkä merkkeilemmään, alaha mummo  nousta  pikku hiljaa.
Se pittää viel sannoo noist edellis kerran sorsalintusita, jot yks poikane ol vaivane, hää horju maalla eikä saant suittuu höyhen pukuaan, kaula ol jotenki taakse päin kenollaan, voi toista. Hää ei kerinny ottaa murustakaan, ko toiset pojat nappas, hidas ku ol.
Miul ko ain tulloo surku ku jottain tuollast nään, se jääp vaivaamaan.

Vaan nyt pittää lopettaa, et pääsen ylös tuolista.
Mukavaa heinäkuuta lukijoilleni ja piellään ilimoja:)))

Lintuset saapuivat aamupalalle:)

u

 Ukkoin män aamusella istimaan terassille ja koputti miulle ikkunaan, no taas mie ihmeissäni, mikä hätä silny on, Kun mie kurkistin oven raost ulos näin ylpeen näkösen sorsarouvan poikueensa kanssa pihamaalla,.Mie äimistyin kertakaikkiaan ja aikani siin töllisteltyäni, ukkoin herätti miun sanoilla: haeppas sitä paahtoleipää, syötetään nää pikkaset. <hieraisin mie toisenkin kerran silmiäni et kyl se Maija sittekin ne poikaset meille näytille toi, mis lie yön olleet piilossa.Yläkuvas emo on tarkkana seuraa ympäristöä tarkasti. Alakuvas hää on jo itekin vähä valmis ottamaan leipämurun suuhunsa.

Tässä kuvassa hyö onkii tullet juur pihamaal
, sievässä jonossa ja ovat löytävinään sieltä jotain syötävää.
Mutta rappuset kutsuu,niihin kuluu hypätä ja koittaa pysyä a skelmilla.Emo pitää vahtia että lapset käyttäytyvät mallikkaasti, kyllä emo hyvin heijät koossa pitää. Yks pojista on ain erilläs toisis veljilöistään, taitaa jo nuorena olla oman polun kulkija. ja tutkijaluonne ,,se men noitten rappustenkin allr ja koitti siit rappusten raosta tunkee itseään rapuille takasin.

Täs hyö ovat hoksanneet leipäpalaset ukkoin käessä,kuvast puuttuu se omien buutsien tallaajamut hää sinne jostain ilmesty. emo opetti penskansa, jos leipapala on liian suuri, sillo männään järveen sitä liottamaan, näin tehden saa pehmeitä pieniä palasia.linnulla on kait aikas pieni kurkku, kun kovasti Maija edellispäivänä kupuaan järjesteli ja kaulaansa ojenteli.

No nii ruokailu on ohi ja viimeisiä muruja noukitaan.Emo kutsuu jälkeläisiään pienellä äänellä ja kaikki suunnistavat pikku kallion päälle sukimaan höyhen pukuaan ja siitä pullahtivat järven aalloille ja uiskennellen kaislikon suojiin, ruokatirsoille.
olimme lähdössä rannasta ja emosorsa seisoi vaan miun eessä ei yhtään väistänyt. mie juttelin jotta pitääkää  nyt vahtia tuvalla, kun me ollaan pois. Hän oli kovin vastahakoinen väistämään, luulin hetken aikaa, etttähän tarttuu housun lahkeesta kiinni, mut ei sentään.
Mut mie mään nyt maate silmät ihan sekoo, kohta ei näe mitään. Hyviä öitä kaikille.
Tervetulloo uus lukijani  mustis